Agility ja lapset: esittelyssä ”Agiliikkari”

Saimme sähköpostiimme juttuvinkin, kun Hilma Larkela, Mynämäeltä, Turun kupeesta, otti meihin yhteyttä. Hän halusi kertoa tärkeästä asiasta, nimittäin joukosta noin 10-vuotiaita lapsia, jotka treenaavat agilitya Mynämäen seudun koirakerholla agiliikkarissa.

Agiliikkari ei ole pelkkää agilitya koiran kanssa vaan lisäksi monipuolista liikuntaa, jossa korostetaan ohjaajataitoja, aktiivisen elämän iloa sekä kehitetään lasten motorisia taitoja. Näistä lapsista kasvaa ilmiömäisiä ohjaajia agilitykentille.

Agilityliikkari soveltuu ajatuksena kaikille, ikään ja taitotasoon katsomatta.

Saimme haastatella Hilmaa ja oli ilo kuunnella, kuinka sydämellä hän tekee tätä! Liikkariajatus on kertakaikkisen upea! Tekstin lomassa  on lisäksi ihania videoita reippaista ja iloisista lapsista treeneissä. Hilman toiveena ja ajatuksena on, että seurat, yhdistykset ja yksityiset toimijat voisivat saada tästä ideoita ja näin toteuttaa liikkaritoimintaa omilla tahoillaan. Liikkaritoiminta ei nimittäin ole Mynämäen yksinoikeus – päinvastoin.

Hilman yhteydenotosta inspiroituneena julkaisimme viime viikolla artikkelin tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, eli lapsien liikunnasta agilityharrastuksen näkökulmasta.  Voit lukea artikkelin täältä.

Näin järjestät agilitya lapsiryhmälle

  • Sopiva ryhmäkoko 6-8 lasta
  • Ole kannustava!
  • Tue lapsen ja koiran suhteen kehittymistä
  • Sisällytä ohjelmaan lapsen motoriikkaa, tasapainoa ja koordinaatiota kehittäviä harjoitteita ilman koiraa
  • Ota huomioon lapsen ikä ja taidot harjoitteita suunnitellessasi.
  • Kokeneiden koirien kanssa toimiminen monipuolistaa harjoitusmahdollisuuksia
  • Yksi koira kerrallaan radalla
  • Huolehdi vakuutukset kuntoon

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi Hilman tyttärestä Essistä, hän on 5-vuotias, reipas ja tempperamenttinen tyttö. Idea itsessään oli Hilman henkilökohtainen, jonka pohjalla oli oman lapsen tarpeiden ja mielenkiinnon huomioiminen. Äiti ja tytär ovat harrastaneet yhdessä siitä lähtien, kun Essi on oppinut kävelemään. Aikaisemmin he kävivät paikallisessa aikuislapsijumpassa, jonka vetäjänä toimi Hilma itse. Aikaa kului ja Essi kasvoi, ja täytyi keksiä jotakin muuta (missä lasta ei tarvinnut nostella) yhteistä tekemistä.

Äidin ja tyttären yhteinen harrastustaival oli jo pitkä, joten tuli keksiä harrastus, jota voisi tehdä yhdessä. Essi oli touhunnut pienen ikänsä perheen Hupi-koiran kanssa, mm. startannut ensimmäiset epäviralliset agilitykisat 4-vuotiaana. Tässä oikeastaan olikin kaikki tarvittavat ainekset huippuideaan!

Hilma alkoi tuumasta toimeen ja esitti idean pienen, mutta aktiivisen seuran Mynämäen seudun Koiraharrastajien, agilitykoulutusvastaavalle Annu Lintervolle. Annu nappasi ideasta heti kiinni ja 5 minuutissa oli paketoitu liikkariajatus. Liikkariajatus on, että kokeneet koirat kouluttavat lapset taitaviksi! Näin lokakuussa 2016 pyörähti käyntiin ensimmäinen liikkarin 4 viikon periodi!

Agiliikkarin idea on, että kokeneet koirat kouluttavat lapset taitaviksi

Agilityliikkarin kohderyhmä on alle 10-vuotiaat lapset. Sopiva ryhmäkoko on 6-8 lasta. Ideaalitilanteessa lapsi ei tarvitse kokemusta agilitysta, vain intoa! Koiran tulisi osata esteet ja olla lapsen hallittavissa kentällä.

Liikkarin idea on opettaa ja kehittää lasta, ei koiraa. Tavoitteena on luoda lapsille työvälineitä koiran kanssa toimimiseen ja aktiiviseen, kannustuspohjaiseen liikkumiseen sekä kehittää heidän motorisia taitojaan ja valmistella heitä myöhempää ryhmätreenipaikkaa varten.

Ehdottomasti tärkeintä likkarissa on kuitenkin kannustus, ei negatiivista palautetta vaan positiivinen vahvistaminen kunniaan! Lapsiin toimii oikea-aikainen positiivinen vahvistaminen, joka kehittää lapsen tervettä itsetuntoa.

Myös ryhmässä toimimisen taidot kehittyvät lapsilla. Lisäksi lapsi oppii käsittelemään eläimiä ja toimimaan yhteistyössä niiden kanssa. Koirankoulutus- ja käsittelytaidot kehittyvät yhteisen harrastuksen ja tekemisen kautta.

Mynämäen agilityliikkari

Mynämäellä treenaa tällä hetkellä 4 lasta. Senna 9, Essi 5, Samuel 12, ja Petteri 8. Tällä hetkellä ryhmä on suunnattu oman seuran lapsille. Ryhmän lapset eivät käy ”varsinaisissa” agilitytreeneissä, vaan treenaavat tässä porukassa omanikäisten kanssa. Senna on treenannut aikaisemmin aikuisten kanssa samassa ryhmässä, mutta on siirtynyt nyt agiliikkariin. Kysyimme Sennalta, miltä ryhmän vaihto aikuistenryhmästä agiliikkariin on tuntunut ja mitä uutta hän on oppinut?

”Agiliikkarissa tehdään enemmän juttuja yhdessä muiden kanssa ja hauskempia juttuja ja se on opettavaisempaa. Agiliikkarissa saa mennä itsekin putkesta. Rataantutustumisesta on tullut opittua uutta, jalkojen ja käsien yhteistyötä, ohjaamaan koiraa paremmin (valssi, persjättö ja takaaleikkaus oli jo ennestään tuttuja, mutta tekniikka on parantunut).”

Mynämäen treenit ovat kerran viikossa 1,5 tuntia kerrallaan 4 viikon ajan, sen jälkeen on 4 viikon tauko. Liikkari voisi pyöriä aivan hyvin jatkuvasti vuoden ympäri. Heidän ryhmässä on todettu hyväksi se, että 4 viikon tauon aikana lapset saavat tehdä ”kotiläksyjä” koiran kanssa ja opetella koiran kanssa toimimista muuallakin kuin agilityhallilla. Näin suhde koirakkona saa kasvaa rauhassa.

Ryhmä treenaa seuran lämmittämättömässä keinonurmipohjaisessa hallissa. Kesäisin heillä on käytössään aidattu kivituhkakenttä. Lämpimät tilat talvikaudella antaisivat liikkarille enemmän toteutusvaihtoehtoja. Se ei kuitenkaan ole vaatimus sen toteutumiselle.

Perheet maksavat treeneistä kurssimaksun ja sen lisäksi lapsille  on suositeltu harrastuslisenssien lunastamista. Tärkeää on, että omat vakuutukset ovat kunnossa, vaikka vakuutukset löytyvät seurankin puolesta.

Onnistumisprosentti treeneissä on korkea

Liikkari on 3/4 muuta kuin agilityradan tekemistä koiran kanssa. Agilityliikkarissa tehdään lajinomaisia harjoitteita ilman koiraa, jotka kehittävät lapsen liikehallintataitoja, kuten motoriikkaa, tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Lisäksi liikkarissa tehdään pareittain harjoitteita, jossa toinen lapsista on ohjaaja ja toinen koira. Näin jokainen lapsi näkee tilanteet myös koiran silmin.

Tavoite on saada lapset harjoittelemaan monimuotoisesti ennen kuin tekevät rataharjoituksen koiran kanssa. Näin onnistumisprosentti treeneissä on mahdollisimman korkea! Treenit rakentuvat seuraavanlaisesti:

  • Alkuverryttelyt ja pienet venyttelyt
  • Juoksutekniikkaharjoituksia, rytmitystä, käsi-jalkakoordinaatiota ja tasapainoharjoituksia. Näiden harjoitteiden aikana saadaan lasten sykettä ylös.
  • Radanlukuharjoitusta: mitä koira näkee? Miten itse sijoitun ja miksi? Analysoidaan ryhmänä tulevaa rataharjoitusta.
  • Rataharjoittelu: yksin ja parin kanssa, ilman koiraa. Taas mennään ja syke ylös! Tarkoituksena on sisäistää rata, ennen kuin se suoritetaan koiran kanssa.
  • Rataharjoitus koiran kanssa, mahdollisimmaan valmiilla ohjauskuvioilla. Tavoitteena saada korkea onnistumisprosentti!
  • Loppujäähdyttely ja palauttavat venyttelyt, sillä aikaa kun vanhemmat huolehtivat koirien loppuverkasta.

Liikehallintaitoja treenataan agilityliikkarissa monipuolisesti:

Aikuiset eivät osallistu treeneihin

Mynämäen liikkarissa on vakiomuotoinen rakenne. Vanhemmat eivät osallistu treeneihin, sillä lapsien kynnys perheen koiran kanssa toimimiseen saattaa nousta. Vanhemmat lämmittelevät ja jäähdyttelevät koirat ja ovat niistä vastuussa.

Hallilla on aina yksi koira kerrallaan, eikä ovesta saa tulla sisään, jos hallin sisällä on koira. Tämä on hallin yleinen sääntö, jota kaikki seuran ihmiset noudattavat. Näin ei myöskään tapahdu konflikteja, tai muita ikäviä tilanteita koirien välillä.

Kerran kuukaudessa aikuiset kutsutaan mukaan treeneihin. He saavat osallistua parityöskentelyharjoitukseen, jossa aikuinen on koiran roolissa ja lapsi ohjaajan roolissa. Kun aikuinen on mukana tässä harjoituksessa, saavat lapset kehittävää palautetta siitä, onko ohjaus oikea-aikaista.

Lapsia haastetaan ja kannustetaan

Lasten kanssa on tärkeää, että he saavat tehdä treeneissä ihan oikeaa agilitya. Ainut eroavaisuus aikuisiin on se, että ohjauskuviot ja termit tuodaan heidän tasolleen. Pikkuasioihin ei takerruta, eikä niitä jäädä viilaamaan. Lapsilla ei ole samanlaista kykyä jäädä miettimään pikkuasioita, kuin aikuisilla.

Kivointa on agiliikkarissa on tikkarihaaste ja se kun saa mennä putkeen 😀 -Senna 9v

Mainio esimerkki siitä, miten ohjauskuviot ja termit tuodaan lapsen tasolle on kaikille meille tuttu ”persjättö” -ohjaus: lapset keksivät tähän itse ajatuksen tuulimylly-käsistä. Tuulimylly-kädet kuvaavat käsiä, jotka eivät liiku toisiinsa nähden vaan niiden etäisyys pysyy samana, vain pää ja hartiat kääntyvät. Samuel näyttää seuraavalla videolla esimerkkiä:

Lapsia ei missään nimessä aliarvioida ja varsinaisessa agilityharjoituksessa on aina enemmän kuin 3 estettä. Ajatuksena on, että tehdään agilitya useamman esteen ratana. Muuten voimme olla varmoja, että lasten kiinnostus lopahtaa hyvin pian agilityharrastusta kohtaan. Kuten seuraavasta videosta näemme, nämä lapset ovat erittäin taitavia koirankäsittelijöitä! Rataa tehdään yhdessä, yhteistyö lapsien ja koirien välillä on ihailtavaa:

Agiliikkarissa parasta on vauhti ja Hupin kanssa tekeminen. Tärkein oppi on ollut kääntyminen eri tavoilla. Myös tasapaino- ja ketteryystehtävät ovat kivoja. Agiliikkarissa tulee hiki! Jos hallissa on mukana aikuinen, aikuinen osallistuu liikkariin. Katselu ja laidalla istuminen on kielletty. Se on kivaa! -Essi 5v

Aikuinen: heittäydy, kokeile ja luota itseesi!

Mitä me aikuiset voisimme oppia lapsilta? Vastaus on yksinkertainen: heittäytymistä, kokeilunhalua ja uskoa itseensä! Mennään mekin istumaan putken päähän, ja pohditaan mitä koira näkee. Tämä lähtökohta on agiliikkarissa perusajatus. Toinen tärkeä asia on se, että kannustetaan toisiamme jatkamaan aikuistenkin kesken! Ei pysähdytä ja luovuteta, kun ohjauskuviot eivät menekään suunnitelmien mukaisesti. Ei anneta keskittymisen katketa vaan jatketaan rohkeasti!

Hilma Larkela

Hilma Larkela, tämä iloinen, aito ja positiivinen agiliikkarin keksijä haluaisi, että tämä ajatus lähtisi eteenpäin. Mitä enemmän saamme lapsia liikkumaan ja innostumaan sen parempi. Ja kuten alussa mainittiin, agiliikkarin ajatus sopii kaikille ikään ja taitotasoon katsomatta, eikä ihme, että Hilmaa on pyydetty vetämään treenejä samalla ajatuksella myös aikuisille.

Hilma itse on aloittanut agilityn 10 vuotiaana, kun laji oli vielä kovin pieni Suomessa. Omasta kokemuksestaan Hilma haluaa korostaa koiran kumppanuuden merkitystä kasvavan lapsen ja nuoren tukena. Monipuolisen tanssiliikuntataustan omaava Hilma on suorittanut agilityn koulutusohjaajakurssin, toiminut useissa ryhmänvetotehtävissä ja työskentelee mielellään lasten parissa.

Hilman omat koirat:

  • rescue-tibsu Titti-Tiikeri 1994-2005
  • shiba ”Hupi” eli FIN, EST, LT MVA, Isomus Boya 2005- (yle joulukalenteri, agi2)
  • aus.kel ”Riemu” eli Nallikallion Auervaara 2006-2015
  • aus.kel ”More” eli Kelmi Flo (instagram @amorekelpieadventures) 2016-

Hilma, Petteri ja Essi treenien jälkimainingeissa

Mistä tiesit mihin suuntaan kääntyä kun tulit putkesta? Senna: koska leikkasit takanani ennen kuin pujahdin putkeen.

Petterin taidonnäyte tasapainoilusta ja koordinaatiosta karhukävelyn timmellyksessä: pysähdytään paikoilleen ja nostetaan ristikkäinen käsi ja jalka ilmaan!

Agilityurheilijat.fi kiittää, että saimme olla mukana tuomassa agiliikkarin ilosanomaa agilitykansalle, kiitos tästä kuuluu Hilma Larkelalle ja Mynämäen seudun koirakerhon agiliikkarin osallistujille: Essille, Petterille, Samuelille ja Sennalle 🙂

Save

Save

Save

Save

Save

Vastaa