Agilitykoiran treenaaminen pentuaikana

Pentujen agilityn treenaamisesta on toivottu meiltä juttua, joten tässäpä tulee!

Pentu agilitykentällä treenaamassa herättää monissa vaihtelevia tunteita – “Ei pitäisi noin pienen kanssa tehdä noin paljoa!”, “Joko se hyppää noin korkeita rimoja?”,  “Kohta kyllä sattuu jotain!”

Mitä pennun kanssa sitten voi ja kannattaa tehdä? Mikä on liikaa?

Ensimmäiset 12-18 kuukautta ovat pennun kehityksessä merkittävää aikaa. Ja pennuilla onkin aivan erilaiset edellytykset kropassaan urheiluharjoittelulle kuin aikuisilla koirilla. Koiranpennun koordinaatio, lihasvoima ja kestävyys ovat vielä aivan lapsen kengissä verrattuna aikuiseen koiraan, ja tästä syystä pentua ei voi treenata kuten aikuista koiraa. (Zink & Van Dyke, 2013.)

Lasten liikunta on monelle pentuja tutumpi aihe. Lasten kohdalla julkisuudessa paljon (syystäkin) puitu ongelma on se, että osa lapsista liikkuu aivan liian vähän. Toisaalta on myös lapsia, joiden kaikki illat täyttyvät urheiluharrastuksista, eikä aikaa levolle ja rentoutumiselle jää. Tämä täysin sama jako pätee myös urheilukoiran pennuilla. Osa tekee liikaa koiran kehitystasoon nähden ja osa ei tee muuta kuin pissatuslenkkejä lähipuistoon. Kumpikaan näistä tavoista ei vie parhaaseen tulokseen urheilukoiran kohdalla.

On koiranpentuja, joista toivotaan agilitykoiria, mutta ne pidetään pumpulissa ja hihnan päässä korttelia kiertäen vuoden ikään asti, ettei vaan sattuisi mitään. Tämä harvoin aiheuttaa näkyviä ongelmia. Ongelmat tulevat esiin vasta, kun nämä koirat menevät vuoden iässä agilitykurssille ilman mitään fyysisiä valmiuksia  vaativaan lajiin. Tämä altistaa suurelle tapaturmariskille.  Ei ihmisnuortakaan laiteta ilman treenaamista puhtaaseen lajitreeniin. Joten huolimatta siitä, missä iässä aloitat koirasi treenaamisen, pohjatyöt tulee aina tehdä ensin ennen lajitreeniä.

Usein pentukursseilla valmentajat ovat perehtyneet pennun treenaamiseen ja osaavat ottaa koiran ikävaiheen ja parhaimmassa tapauksessa sen yksilölliset valmiudetkin huomioon. Tällöin koira treenaa kuormitusta asteittain lisäten aina kilpailuikään tai –valmiuteen asti.

Eläinfysioterapeutit osaavat myös arvioida pentusi yksilölliset kehittämiskohteet suhteessa lajivaatimuksiin. Kehonhallintaa ja tasapainoa voit treenata esimerkiksi tasapainotyynyn avulla. Voit opettaa koirallesi esimerkiksi tasapainotyynyllä seisomista kaikilla neljällä jalalla, tasapainotyynyn kiertämistä etujalat tyynyllä sekä erikseen kiertämistä takajalat tyynyllä. Kääntymisiin vaadittavia ominaisuuksia voit harjoitella esimerkiksi kierrättämällä koiraa pöydän jalan ympäri, sivutaivutuksin ja puun kierroilla.

 

Mitä pennun kanssa kannattaa tehdä?

Koiran pentuaika on ainutlaatuista aikaa rakentaa pennusta maailmaan ja omaan ihmiseen luottava ja omalle ihmiselle innoissaan töitä tekevä koira. Opeta siis koirasi oppimaan, teetä sille kehonhallinta-, kevyitä lihasvoima-, tottelevaisuus-, paikallaolo, ym. temppuja! Vain mielikuvitus on rajana. Opeta pennulle myös, että leikki kanssasi on parasta maailmassa.

Pentu kannattaa alusta asti totuttaa erilaisiin alustoihin: hiekkaan, erilaiseen metsämaastoon, nurmeen, liikkuviin alustoihin (kuten tasapainotyynyt ja –laudat). Parhaassa tapauksessa jo kasvattaja on aloittanut tutustuttamaan pentua erilaisiin alustoihin. Leikitä pentua myös eri alustoilla. Koiran kehonhallintaa kannattaa harjoittaa alusta asti asteittain harjoitteita vaikeuttaen. Kehonhallintaharjoituksia kannattaa tehdä viikoittain.

Alle 6 kuukauden ikäisen pennun kanssa kävelylenkkien tulee vielä olla melko lyhyitä. Sen kanssa kannattaa tehdä kevyttä leikkimistä säännöllisesti, lelun jahtaamista ja leikkimistä oman kokoisten koirien kanssa. Muiden koirien kanssa juokseminen kehittää koiran nopeusominaisuuksia. Pidä kuitenkin leikkihetket lyhyinä, koska ne ovat omiaan innostamaan pentua rasittamaan itseään liikaa. Myös uinti on hyvä liikuntamuoto pienellekin pennulle. Myös harjoittelun tasapainotyynyn kanssa voi aloittaa, sekä peruuttamisen harjoittelun. Taitoharjoittelusta voit lähteä harjoittelemaan perustaitoja; istu, maahan, paikalla pysyminen, kontaktialusta ja käsikosketus. (Zink & Van Dyke, 2013.)

6 kuukauden iästä aina kasvulevyjen sulkeutumiseen asti voi alkaa harjoitella esimerkiksi High 5 temppua, kerjäysasentoa, kierimistä, ryömimistä, mäkijuoksua (kevyesti) ja vetoleikkejä. Hyppytekniikkaa kannattaa myös jo alkaa harjoitella, esimerkiksi etäisyyden arviointia, kokoamista ja laukan pidentämistä. (Zink & Van Dyke, 2013.)

Kasvulevyjen sulkeutumisen jälkeen koira on saavuttanut kasvunsa päätökseen. Kuitenkin sen lihakset, ligamentit ja jänteet voivat olla vielä melko kehittymättömiä, mistä syystä harjoitteiden kestoa, ja vaativuutta tulee lisätä asteittain. Jos et ole tehnyt pentusi kanssa mitään, se ei todennäköisesti ole vielä valmis agilityn ratatreeniin. Lihasvoimaharjoittelua voi tehdä jo 3-4 kertaa viikossa asteittain harjoitteita vaikeuttaen. Myös kestävyysharjoittelun voi aloittaa tässä iässä. Jos uiminen on kuulunut harjoitteluun pennusta alkaen, voi sen määrää alkaa lisätä. Agilityssa voit aloittaa keppien treenaamisen. (Zink & Van Dyke, 2013.)

 

Mikä on liikaa?

Lähdetään siis liikkeelle siitä, että jokaisella pennulla on oikeus liikkua. Joskus ohjaaja kuitenkin innostuu treenistä liikaa ja tulee tehtyä toistoja aivan liikaa pennun jaksamiseen nähden. Jos tunnistat itseäsi vähääkään tästä, kannattaa tehdä itsellesi lista ainakin mieleen tallennettavaksi:

Kun huomaan pennussani näitä merkkejä, lopetan treenin

Olisi toki helppoa, jos jokainen pentu alkaisi vaikka läähättämään, kun treeni on ylittänyt sopivan rajan. Sinun tulee tuntea oma pentusi ja tietää miten se näyttää väsymystä. Yleisiä oireita, joita tulee treenatessa liikaa on motoriikan heikkeneminen, vauhdin hidastuminen, motivaation heikkeneminen ja haluttomuus leikkiä tai liikkua. Myös koiran ilme saattaa kertoa väsymyksestä.

Yleensä pentu väsähtää jo ihan muutaman minuutin aktiivisesta treenaamisesta, tämä kannattaa huomioida myös ryhmätreeneissä, jossa aika on jaettu tasan treenaajien kesken. Ei ole mitään järkeä treenata väsyneen pennun kanssa. Keskity siis suorituksen laatuun, ei määrään. Pari onnistunutta toistoa ja sekä pentu että ohjaaja poistuvat treeneistä hyvällä mielellä.

On täysin eri asia, jos pentu liikkuu metsässä omaehtoisesti vaikka puoli tuntiakin rallatellen, koska tällöin se voi itse säädellä omaa liikkumistaan jaksamisen mukaan. Ohjatuissa treeneissä kaikki toiminta tapahtuu ihmisen säätelemänä, joten pentu ei pysty, eikä välttämättä haluakaan pitää taukoa. Ei siis kannata tuomita, vaikka näkisit seurakaverisi pennun kolme kertaa viikossa hallilla treenaamassa, jos yksittäiset kerrat ovat lyhyitä ja kuormittavuudeltaan pennulle sopivia.

Jos taas näet pennun kerrankin treenaamassa hallilla puoli tuntia rataa, on parempi hetki käydä keskustelemassa asiasta. Lyhyet vaikka vain minuutin kestoiset treenit kolme kertaa viikossa ovat pennulle huomattavasti säästävämpi ja tuloksekkaampi tapa treenata kuin puolen tunnin ohjatut treenit. Tällöin jaksamisen raja ylittyy varmasti jokaisella pennulla.

Arvioidessasi pennun väsymystä, kiinnitä erityistä huomiota myös rotu- ja yksilötekijöihin. Jos koira on ”työkoira”-rotuja, se saattaa peittää sinulta voimakkaankin väsymyksen, jotta vain saisi jatkaa treenaamista. Joku koira ei välttämättä näytä väsymystä sinulle ollenkaan, ennen kuin on aivan pakko. On aina ohjaajan vastuulla, ettei pentu treenaa liikaa. Siitä syystä ole rohkea ja huomatessasi pennussasi väsymyksen merkkejä sano valmentajallesi: Kiitos treenistä, meille riitti tällä kertaa, jatketaan ensi viikolla!

Eikä liiallisen treenaamisen vaikutukset ole pelkästään fyysisiä. Lapsilla on todettu, että intensiivinen treenaaminen voi johtaa ahdistumiseen ja krooniseen heikkouteen. Jos saat pennullasi aikaa näitä muutoksia on sen jälkeen vaikea rakentaa pennulle motivaatiota ja iloa lajia kohtaan, kun pohjatyöt on tehty huonosti. (Zink & Van Dyke, 2013.)

Mitä sitten, jos koira väsyy ja treenaa vielä?

Tällöin koira altistaa itseään suuremmalle tapaturmariskille. Ikävintä, mitä pennulle voi käydä on vamma kasvulevyihin, joka saattaa altistaa kasvulevyjen ennenaikaiselle sulkeutumiselle ja sitä kautta pitkäaikaisille fyysisille ongelmille. Kasvulevyt ovat kasvavan luuston heikoin kohta, jopa heikompi kuin ligamentit ja jänteet. Tästä syystä vammamekanismi, jolla aikuinen koira saa vain venähdyksen voi pennulla aiheuttaa vamman kasvulevyyn. Intensiivistä treenaamista onkin syytä välttää, kunnes koiran kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Kasvulevyt sulkeutuvat yksilöllisesti, mutta pääsääntöisesti mitä isompi koira, sen myöhemmin ne sulkeutuvat (Zink & Van Dyke, 2013).

 

Kasvulevyjen sulkeutuminen

Eturaajat

Tuber Scapulae (lapaluussa) 4 – 7 kk
Olkaluun yläosan kasvulevyt 9 – 15,5 kk
Värttinäluun yläosan kasvulevyt 4,5 – 11 kk

Takaraajat

Reisiluun pää 4,5 – 18 kk
Sääriluun nivelnastat (Tibial condyles) 4,75 – 13,75 kk
Sääriluun kyhmy (Tibial tuberosity) 4,75 – 14,5 kk

(Lähde: Mukaillen Zink & Van Dyke, 2013: Newton & Nunamaker, 1985)

Pennun kanssa kannattaa siis välttää kaikkea iskutyyppistä kuormitusta (esim. kontaktit kokonaisina esteinä, liian korkeat hypyt), pehmytkudoksille vääntöä tuottavia liikkeitä (esim. kepit), sekä tapaturmariskiltään korkeita suorituksia (kontaktit). Erilaisia kontaktiesteillä tarvittavia taitoja, kuten pysäytyskontakti-asentoa pystyy harjoittelemaan ilman varsinaista estettäkin niin, että koira opetetaan asettamaan takajalat korokkeelle. Myös juoksukontakteilla käytettävää mattoa voi harjoitella jo pentuaikana.

Koska ratatreeniä?

Ei ole mitään tiettyä ikää, jolloin koira voisi alkaa tehdä lyhyttä rataa. Se tulee jokaisen koiran kohdalla arvioida yksilöllisesti. Mikään kiire ratatreeniin ei kuitenkaan ole. Jo kahdella esteellä pystyt harjoittamaan pentusi kanssa vaikka mitä agilityssa tarvittavia ohjauksia ja taitoja.

 

Entäpä rimat?

Rimoja voi nostaa asteittain, kun koiran hyppytekniikka pysyy kunnossa ja koiran yksilölliset valmiudet riittävät siihen. Ennen vuoden ikää ei kuitenkaan ole mitään syytä pitää kiirettä asian suhteen. Eikä myöskään ole mitään sääntöä, että kun maksikoiran rimat on kerran 60cm nostettu, ne tulisi aina siellä pitää. Koiran kanssa voi hyvin treenata välillä matalilla rimoilla, välillä vaihtelevilla ja välillä kilpailukorkeudessa olevilla. Tämäkin haastaa koiraa arvioimaan itse riman korkeutta ja sen ylipääsemiseen vaadittavaa voimaa.

Alle 6 kuukauden ikäisellä pennulla rimat on syytä pitää alle koiran ranteen korkeudella. Ennen kasvulevyjen sulkeutumista rimat tulisi pitää ranteen ja kyynärnivelen välisellä korkeudella. (Zink & Van Dyke, 2013.)

Kuitenkaan ei kannata koskaan treenata rimat maassa, sillä pentu saattaa helposti loukata itsensä/tassunsa maassa olevalla rimalla. Treenaa mieluummin ensin kokonaan ilman rimoja, sitten pumppereilla ja sitten alimmasta rimankorkeudesta asteittain nostaen koiran kokoluokka huomioiden.

 

Yksittäiset vaikeat esteet

Kuten aiemmin todettiin, harjoittelu toteutetaan koiran yksilöllisten valmiuksien mukaan, joten tarkkaa ikää, milloin mitäkin kannattaa tehdä on mahdotonta antaa näkemättä koiraa. Muutamia pääperiaatteita kuitenkin on.

Kepeillä tulee koiran vauhdista riippuen kroppaan suurta vääntöä, joten niiden treenaamista ei ole syytä aloittaa ennen koiran vuoden ikää. Poikkeuksena tässä on 2 x 2 menetelmä, jossa opettaminen aloitetaan 2 kepin välistä kulkemisella. Tämän alkuvaiheen opetuksen voi hyvin aloittaa jo alle vuoden ikäisellä koirallakin. Myös kujakeppien alkuvaiheen (jossa koira juoksee suoraan ”keppien läpi” voi aloittaa ennen vuoden ikää). Huomioi näissä kuitenkin vuoden ikä, ennen kun etenet vaiheisiin, jossa koiran kroppaan tulee vääntöä.

Agilitykoirilla, joiden varsinainen pujotteluopetus on aloitettu pentuna ja treenattu toistuvasti, on kohonnut riski kroonisille selkäongelmille. Nämä eivät silti välttämättä tule esiin heti, vaan ne saattavat näkyä vasta koiran aikuisiällä (Zink & Van Dyke, 2013).

Kontaktiesteiden opettamisen suhteen on vähiten kiire, koska niihin liittyy kohonnut tapaturmariski. Kontaktiesteiden kuormituksesta voit lukea enemmän aiemmasta artikkelistamme.

 

Tärkeimmät muistettavat asiat pennun kanssa treenatessa

  • Harjoitteiden tasoa nostetaan asteittain, oli kyse sitten lihasvoima-, kehonhallinta-, tasapaino-, paikallaolo tai taitotreenistä.
  • Lopeta treenaaminen ennen kuin pentu väsähtää.
  • Pidä hauskaa pentusi kanssa, tämä elämänvaihe kestää vain hetken!

 

Loistavia käytännön vinkkejä agilitykoiran pennun harjoittamiseen löytyy esimerkiksi Kiitorekun DVD:ltä ”Minkä nuorena oppii…Agilityn perustaitoja pennuille”, johon saimme teille lukijoille käyttöön 15% alennuskoodin. Laita vain tilauksesi yhteyteen koodi AGILITYURHEILIJAT. Alennuskoodi on voimassa 27.6 asti. DVD:n voit tilata TÄÄLTÄ.

Lisäksi arvomme Facebookissa kaikkien artikkelin julkaisusta tykänneiden kesken yhden ”Minkä nuorena oppii…Agilityn perustaitoja pennuille” DVD:n 16.6.2017 klo 15. Käy siis tykkäämässä ja jakamassa kavereillekin!

Kiitorekun Agility-DVD ”Minkä nuorena oppii… Agilityn perustaitoja pennuille” esittelee erilaisia kotiharjoitteita, jotka on suunniteltu pennun kehityksen ehdoilla. Levyn harjoitteilla voi kehittää monipuolisesti koiran valmiuksia agilitya varten. Harjoitteet eivät rasita pentua liikaa ja niitä pystyy tekemään arkipäiväisissä ympäristöissä.

 

Artikkelin kirjoittanut: Ulla Tuomi

Lähteet:

Zink, M.C. & Van Dyke, J.B., 2013. Canine Sports Medicine and Rehabilitation. Wiley- Blackwell.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Vastaa