Agilitykoirakon yksilöllinen fysiikkavalmennus -esittelyssä kevään koirakot

Agility on urheilua, jossa pääosaa näyttelee nopeus yhdistettynä taitoon

Jos agilitya voisi verrata (ohjaajan näkökulmasta) johonkin ihmispuolen urheilulajiin nousee päällimäisenä mieleen palloilulajit: siihen liittyy välineen käsittelytaito, taito (ohjauskuviot) ja tekniikka (juoksutekniikka) unohtamatta suunnanvaihtoja, kiihdytyksiä sekä räjähtäviä liikkeellelähtöjä.

Laji edellyttää lisäksi hyvää reaktiokykyä sillä kaikki ohjausvihjeet lähtevät siitä, että ne pyritään antamaan oikea-aikaisesti koiralle.

Mitä nopeammin lihaksesi pystyvät toimimaan käskytykseen ”lähde liikkeelle” tai ”vaihda suuntaa” tai ”aloita valssi NYT” sitä sujuvampaa ohjauksesi on: koira kulkee optimaalisia linjoja etkä myöskään omalla ”myöhässä” olemisella aiheuta esim. kuormittavia laskeutumisia ja näin ”kuluta koiran kroppaa”.

Erityispiirteenä lajissa kuitenkin on ihmisen ja koiran saumaton yhteistyö, jonka vuoksi lajin luonne suhteessa muuhun urheiluun muuttuu paljon.

Agilitykoiran ja -ohjaajan fysiikan harjoittelu on tärkeää ennen kaikkea vammojen ennaltaehkäisyn vuoksi.

Oheisharjoittelun menetelmin voidaan myös kehittää koiran suorituskykyä, joka näkyy paitsi parempana etenemänä agilityradalla, niin myös suoritusvarmuuden lisääntymisenä. Ei enää pudonneita rimoja, laajoja kaaria tai kaatumisia hyppyjen jälkeen tai putkissa.

Agilitykoirakon yksilöllisen fysiikkavalmennuksen kevään koirakot

Nyt myös te lukijat pääsette seuraamaan blogissamme kolmea tavoitteellista ja motivoitunutta agilityurheilijaa, matkalla kohti tavoitteitaan. Saammeko esitellä kevään koirakot Iina Kalliomäki ja Typy, Päivi Kokko ja Kero sekä Laura Tossavainen ja Ruusa.

Iina Kalliomäki ja australiankelpie Typy

”Mukaan valmennukseen hyppää 27-vuotias stadin mimmi ja tehokaksikko Typy ja Turo. Typy on 5 -vuotias kelpienarttu ja Turo 7 -vuotias parsonpoika. Agility on aloitettu Turon kanssa täysin noviisina vuonna 2010.

Alkuvaikeuksien ja haasteiden jälkeen ollaan siinä pisteessä että nyt minulla on kaksi aktiivista agilitykoiraa, joiden kanssa kilpaillaan tavoitteellisesti, mutta kuitenkin ilon kautta! Meidän triolla on sen verran mielenkiintoinen historia, että vaikka minulla on vain kaksi kisakoiraa, olen silti kilpaillut sekä mini-, medi-, että maksi-luokassa! 🙂

Arvokisoissa on päästy mm. SM-kilpailujen finaali radalle, MM-karsintoihin ja takataskussa on myös yksien EO-karsintojen voitto. Melko herkullisia fiiliksiä agilityn parissa on jo koettu, mutta edelleen on paljon kokematta!

Kuva: Laura Nissinen

Olen itse kilpailuhenkinen, sisukas ja positiivinen harrastaja. Viimeisin vuosi on kuitenkin ollut itselleni agilityssa henkisesti vaikea. Motivaatio on aaltoillut, mutta nyt ollaan selkeästi voiton puolella ja näkymät ovat kokoajan valoisampia! Into on palannut ja uutta motivaatiota sekä draivia on saatu. Täydelliseen hetkeen minua pyydettiin mukaan Agilityurheilijoiden yksilölliseen valmennukseen – olen todella fiiliksissä tästä!

Nautin kaikista eniten siitä kun saan mennä täysillä – kokea agilityflowta ja hikoilla yhdessä koirien kanssa. Tästä syystä lähden mielummin juoksulenkille koirien kanssa kun jumppaan kotona tarkkuutta ja keskittymistä vaativia fysiikkaharjoitteita tai temppuja.

Koirien fysiikkaharjoitteet ja temputus olisivat kuitenkin meille hyväksi, en vain saa itseäni kovin helposti niiden pariin. Olen kuitenkin tunnollinen ja motivoidun silloin kun minulla on selkeät sävelet siitä mitä minun kannattaa tehdä. Tämän vuoksi Agilityurheilijoiden valmennus on minulle täydellinen!

Typyn kanssa tarvitsen lisävinkkejä kehonhallintaan ja voimantuottoon, jotta maksihyppyjen suorittaminen helpottuu – tähän odotan kovasti valmennukselta eväitä ja patistusta! Katsotaan kuinka meidän käy!

Arkeeni kuuluvat isosti koirat, mutta niiden ohella käyn myös viikoittain ratsastamassa ja kohotan kuntoani monipuolisen triathlon harjoittelun parissa. Viikot kuluvat siis melko vauhdikkaissa merkeissä.

Sopivaa arjen balanssia ja kokonaisvaltaista hyvinvoinnin optimointia lähdetään metsästämään talven ja kevään aikana yhdessä Rosa-Marian ja Ullan kanssa. Tavoitteena vuodelle 2018 tietysti kesän arvokilpailut, joissa halutaan koko trio olla tikissä! Mahtavaa olla mukana 🙂🐶

Terkuin
Iina

Päivi Kokko ja suomenlapinkoira Kero

”Olen Päivi Kokko Helsingistä ja treenaan agilityä 5-vuotiaan suomenlapinkoirani Keron kanssa. Keron kanssa aloitimme kisauran vuosi sitten, ja tällä hetkellä kisaamme kakkosissa.

Kuva: Susanna Kangasvuo

Mukaan tähän fysiikkavalmennukseen hain, jotta löytäisin puuttuvan palasen meille parhaan suorituksen saavuttamiseksi.

Itse kaipaan rohkeutta luottaa koiraan ja antaa sen tehdä oma osuutensa radalla sen sijaan, että himmailen, varmistelen ja odottelen koiraa. Toivon, että saan omaan liikkumiseeni sellaisia vinkkejä, joita voin hyödyntää Keron kanssa radalla.

Keron kanssa tavoitteena agilityssä on saada sellaisia vauhdikkaita ja sujuvia suorituksia aikaan, joilla nousemme kolmosluokkaan (SM-kisoihinkin tekisi mieli osallistua tulevaisuudessa). Mutta ennen kaikkea puuhan pitää kuitenkin olla meille molemmille mielekästä ja mukavaa.

Päivi

Laura Tossavainen ja hollanninpaimenkoira Ruusa

”Hyppyrimäkien ja radiomastojen kupeesta ponnistavat Agilityurheilijoiden yksilölliseen fysiikkavalmennukseen mukaan Laura Tossavainen ja pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Ruusa.

Tulevaisuudentoivoni on pian neljävuotias, nuori harrastuskoiranalku, jota on tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti rakennettu kohti kilpailu-uraa. Ruusa on luontaisesti nopea ja ketterä, joten olemme voineet keskittyä enemmän tuen ja oikean tekniikan luomiseen.

Treenikaverina Ruusa on paras mahdollinen, antaa itsestään aina kaiken, unohtamatta positiivisuutta työskennellessään. Ruusan kanssa huonompikin päivä muuttuu auringonpaisteeksi, jonka vuoksi tämän koiran kanssa on muodostunut ainutlaatuinen ja vahva side toisiimme.

Kuva: Maija Soppela

Valmennuksen tavoitteena on saada niin ohjaaja kuin koira kisakuntoon ja toiveena on päästä aloittamaan kilpailu-ura turvalliselta pohjalta. Harrastajana olen tunnollinen, sitoutunut, luotettava ja itseäni ruoskiva. Tämän vuoksi sorrun toisinaan ylianalysointiin, mikä muodosti merkittävät mentaalilukot pitkäaikaisella kilpailu-uralla joukkuelajien parissa.

Myös monet pienet loukkaantumiset söivät omalta osaltaan motivaatiota toistaiseksi viimeisinä pelivuosinani. Nyt olen keskittänyt henkisesti ja fyysisesti raskaan kolmivuorotyön ja opiskelun lisäksi kaiken energiani agilityyn.

Fysiikkavalmennukselta odotan ikään kuin viimeistä sinettiä valmiudelle aloittaa kilpailu-ura. Erityisesti keskivartalon toiminnot vaativat meiltä molemmilta vielä ponnisteluja.

Ruusa on herkkä koira, eikä anna mitään ilmaiseksi, joten ohjaajalla ei ole varaa varmisteluun, ajatuksen herpaantumiseen tai virheisiin. Hyvät fyysiset valmiudet ovat tässä avainasemassa. Odotan tästä koirasta vielä paljon, ennen kaikkea ikimuistoisia onnistumisen hetkiä ja iloisen riemukasta tekemistä!

Laura

Jos sinäkin kiinnostuit tästä valmennuskokonaisuudesta, sinulla on tammikuun ajan mahdollisuus osallistua mukaan. Lisätietoja tämän linkin takaa.

Vastaa