Kontaktiesteiden kuormittavuus

Pureudutaanpa hetkeksi kontaktiesteisiin. Mitä niiden suorittaminen vaatii koiralta? Mistä ominaisuuksista on hyötyä? Mikä kuormittaa koiraa kaikista eniten ja altistaa tapaturmille?

Koiran peruskoulutusvaiheessa on ohjaajalla päätettävänään vaikea valinta, kouluttaisiko koiralle pysäytys- vai juoksukontaktit. Sen jälkeen alkaa myös pohdinta, kuinka saisi parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Pysäytyskontaktin optimaalisin – eli nopein – suoritustapa on se, että koira laukkaa (osuen ylösmenokontaktiin) maksimivauhdilla kontaktiesteen päähän ja pysähtyy mahdollisimman nopeasti siihen. Tämän jälkeen koira lähtee luvan saatuaan etenemään maksimaalista vauhtia kohti seuraavaa estettä.

Juoksukontakteissa taas pyritään suoritukseen, jossa koira laukkaa maksimaalista vauhtia suorittaen esteen niin, että koiran laukka-askeleet osuvat sekä ylösmenossa että alastulossa kontaktipinnoille.

Mitä optimaalinen suoritus vaatii koiralta?

Jos tekee agilitya tavoitteellisesti, on kontaktiesteiden suorituksen nopeudella merkitystä. Mahdollisimman nopea suoritus vaatii koiralta räjähtävää voimaa, hyvää kehonhallintaa, nivelten täyttä liikelaajuutta (etenkin olka- ja lonkkanivel sekä selkä), lihasvoimaa, tasapainoa ja proprioseptiikkaa (eli kykyä hahmottaa kehonsa ja jalkojensa nivelten asentoa).

Etenkin juoksukontakteja treenaavat pyrkivät kouluttamaan koiransa suorituksesta mahdollisimman vakioidun. Jo pienetkin muutokset koiran raajojen nivelten liikkuvuudessa voivat aiheuttaa koiralle vaikeutta suorittaa este vakioidusti.

Esimerkiksi takajalkojen nivelten ojennussuuntaisen liikkuvuuden rajoittuminen voi johtaa ponnistusvoiman heikkenemiseen. Usein ongelmia vakioituun suoritukseen aiheuttaa myös se, että koira tulee kontaktiesteelle vaihtelevalla vauhdilla, jolloin sen pitäisi osata itse muuttaa suoritustaan niin, että myös alastulokontaktin suorittaminen pysyy samanlaisena. Myös hallittu vauhdin hidastaminen vaatii koiralta kehonhallintaa.

Erityisesti maksikokoisilta koirilta vaaditaan hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa pysyäkseen kapealla puomilla täydessä vauhdissa tai lähestyessään sitä vinosta lähestymiskulmasta. Kontaktiesteet ja etenkin juoksukontaktit vaativat koiralta hyvää proprioseptiikkaa. Koiran tulee edetä maksimaalista vauhtia ja siitä huolimatta asettaa tietty raajansa osumaan ohjaajan kriteereistä riippuen jopa vain 50 cm:n kokoiseen osaan.

Haasteellisen tästä tekee se, että esimerkiksi maksikoiran yksi laukka täydessä vauhdissa on helposti yli kaksi metriä pitkä. Koiran proprioseptiikkaa tukeva harjoittelu edesauttaa myös koiran kontaktisuorituksia.

Kontaktiesteiden jälkeen tulevat tiukat käännökset vaativat koiralta erittäin hyvää kehonhallintaa, liikkuvuutta selkärangasta ja etenkin olkanivelistä. Olkaniveltä ympäröiviltä lihaksilta vaaditaan hyvää hallintaa, jotta ylikuormittumisen riski pienenee.

Kontaktiesteiden kuormittavuuteen vaikuttaa merkittävästi myös koiran yksilölliset rakenteelliset ominaisuudet. Eläinfysioterapeutilta saat vinkkejä siitä, kuinka huomioit oman koirasi yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet agilityssa ja kuinka pystyt parhaiten harjoittamaan koirasi ominaisuuksia niin, että se kuormittuu mahdollisimman vähän. (Zink & Van Dyke, 2013.)

Pysäytyskontaktien kuormitustekijät

Suuren kontaktikyselyn mukaan puomilla pysäytyskontaktit on 63,2 % harrastajista, kun taas A-esteellä pysäytyskontaktit on 38,4 % harrastajista.

Suorituksen kannalta optimaalinen pysäytyskontakti on suoritus, jossa koira laukkaa kontaktiesteen päähän maksimaalista vauhtia ja sen jälkeen pysähtyy äkillisesti niin, että takajalat jäävät esteelle ja etujalat alustalle. Tämä kuormittaa voimakkaasti koiran eturaajojen rakenteita, kuten olka-, kyynär- ja ranneniveliä. Etenkin ranteeseen tulee pysäytyskontaktilla voimakas yliojennus. Paikoiltaan vauhtiin lähteminen taas vaatii räjähtävää voimaa koiran takaosan lihaksistolta.

Yksi kuormittava pysäytyskontaktin muoto on se, että koira ikään kuin jarruttaa liukumalla esteen alasmenon, jolloin koiran eturaajat ottavat useita pienempiä iskuja puomin tai A-esteen poikkirimoihin. Tämä aiheuttaa suuren iskumaisen rasituksen nivelille sekä kuluttaa anturoita.

Toistuva iskumainen kuormitus altistaa vammoille

Pysäytyskontaktien on epäilty altistavan koiraa hauisjänteen ylirasitukselle. Hauiksen jänteen jatkuva voimakas ja toistuva kuormitus saattaa heikentää sitä niin, että ympäröiviin kudoksiin kehittyy tulehdusreaktio tai jopa mikrorepeämiä, mikä saattaa johtaa olkanivelen hallinnan menettämiseen. (Zink & Van Dyke, 2013.) Myös koiran jo olemassa olevat rakenteelliset heikkoudet saattavat näkyä pysäytyskontaktien harjoittelun jälkeisinä oireina.

Juoksukontaktien kuormitustekijät

Agilityssa menestyminen edellyttää mahdollisimman nopeaa suoritusta myös kontaktiesteiltä. Juoksukontaktit ovat yleistyneet viime aikoina ja huipulla suurimmalla osalla on juoksukontaktit.

Juoksukontakteja harjoittelevat pyrkivät mahdollisimman standardoituun suoritukseen, eli koiran tulisi ottaa aina sama määrä laukka-askelia ja ne osuvat suunnilleen samoihin kohtiin estettä. Tähän tuo haastetta se, että koira lähestyy estettä usein eri kulmista ja eri vauhdeilla.

Juoksukontaktien myötä kontaktiesteiden suoritusnopeus on kasvanut ja tämän seurauksena esteen jälkeen suoritettaviin käännöksiin kohdistuu suuremmat voimat, mikä vaatii koiralta erinomaista kehonhallintaa, mutta toisaalta myös altistaa ylikuormitukselle. Toistuvat liikkeet, joissa yhdistyy ranteen yliojennus ja rotaatio kuormittavat ranteen niveltä tukevia rakenteita (Jaeger & Canapp, 2008). Suuremmat voimat kohdistuvat koiraan myös tapaturmissa, jotka aiheutuvat hallitsemattomasta kontaktista esteeseen, tai esteeltä putoamiseen.

Kilpailuissa ainakin vielä tällä hetkellä tuomari arvioi osumat kontaktialueisiin, joten moni juoksukontakteja treenaava pyrkii vakioimaan koiran suorituksen niin, että alasmenolla koiran takajalat osuvat kahteen viimeiseen puomin osaan, jolloin osuma on helpoiten havaittavissa. Yhteensä tämä alue on n. 50cm pitkä ja isolta koiralta vaatii hyvää kehonhallintaa ja takajalkojen osalta hyvää proprioseptiikkaa, jotta se pystyy takajalkansa ko. alueeseen tähtäämään.

Moni aloittaa juoksukontaktien treenaamisen koiran ollessa n. 8-10 kk ikäinen. Usein etenkin maksikokoisten koirien juoksukontaktien hallitseminen tuntuu vievän pidemmän aikaa kuin pysäytyskontaktien, mikä lykkää koiran kilpailu-uran aloitusta. Tämä voi hyödyttää koiraa siinä mielessä, että sen keho saa rauhassa vahvistua ennen tiiviitä ja usein toistuvia kilpailupäiviä.

Käännösten kuormitustekijät

Toistuvat yhdistelmät liikkeitä, joissa koira tulee hypyltä tai kontaktiesteeltä alas ja samanaikaisesti kääntyy aiheuttavat toistuvaa kuormitusta etenkin olkanivelen alueelle. Näissä liikkeissä koiran olkanivelestä tulee lähes maksimaalinen loitonnus, jolloin olkanivelen sisäpuolella olevat pehmytkudokset joutuvat voimakkaalle kuormitukselle. Ajan myötä toistuva rasitus saattaa aiheuttaa kumulatiivisen vaikutuksen johtaen mikrotraumoihin ligamenteissa, jänteissä ja nivelkapselissa. (Zink & Van Dyke, 2013; Millis & Levine, 2014.)

Kilpailuradoilla kontaktiesteen jälkeinen käännös aiheuttaa vain yhden tällaisen suorituksen, jossa koiran  toivotaan kääntyvän mahdollisimman nopeasti ja ilman ylimääräistä kaarrosta. Riskialtteinta olkanivelen alueen kudosten kumulatiiviselle rasitukselle onkin käännöspainotteiset treenit, joissa toistoja tulee useita. Usein koiraa myös treenataan lihasväsymykseen asti, jolloin lihasten olkanivelille antama tuki ei enää ole optimaalista.

Kuitenkin yksikin tiukka käännös kilpailuradalla saattaa asettaa esimerkiksi kymmenelle koiralle tarpeen treenata paljon käännöksiä kuuriluontoisesti. Tällöin koiran olkanivelen alueen pehmytkudokset altistuvat kumulatiiviselle kuormitukselle.

Jos taas koira osaa esimerkiksi puomilla sekä pysäytys- että juoksukontaktin ja kilpailuradalla on tiukka käännös puomin jälkeen, voi koiralle olla vähemmän kuormittavaa pysähtyä, jolloin sen vauhti todennäköisesti hidastuu hitaammin ja ainakin se tapahtuu suoralla. Jos koira ampaisee juoksukontaktissa suoraan ja saakin äkillisen käskyn kääntyä, kohdistuu koiran olkanivelen alueelle merkittävästi suurempi vääntävä voima, kuin yksittäisessä pysäytyskontaktissa.

Jos harjoittelet käännöksiä juoksukontakteille:

  • Pidä treenit lyhyinä ja toistomäärät pieninä
  • Lämmittele koira poikkeuksellisen huolella. Yhdistä lämmittelyyn kiertoja (esim. puiden kierrot, sivutaivutukset)
  • Lämmittele myös olkaniveltä ympäröivät lihakset

 

Vauhti

Tutkimusten mukaan koiran nopeus agilityssa altistaa tapaturmille (Cullen, ym. 2013). Suuri osa vammoista tapahtuukin kontaktista  esteeseen (Levy, ym. 2009). Tapaturmia on käsitelty blogissamme myös aiemmin. Kontaktiesteillä vauhdin kasvaminen kasvattaa huomattavasti putoamisen, kaatumisen, horjahtamisen ja sivuun astumisen riskejä.

Tapaturmien lisäksi vauhti lisää esteen kuormittavuutta, erityisesti pysäytyskontakteilla. Koiran liike-energian määrä kasvaa nopeuden neliössä. Tämä tarkoittaa sitä, että nopeuden kasvaessa tuplaksi, liike-energia kasvaa nelinkertaiseksi. Tällöin saadakseen yhtä nopean pysäytyksen nopeampi koira tarvitsisi myös nelinkertaisen voiman ja rasitukset kasvavat vastaavasti huomattavasti.

A-esteen erityispiirteet

A-esteeseen liittyy kohonnut tapaturmariski (Williams, ym., 2016). Tutkimuksen mukaan A-esteen suorituksessa ei ole merkittäviä eroja raajojen nivelkulmissa kokemattomilla ja kokeneilla koirilla (Williams, ym., 2016).

Esteeltä poistuttaessa raajojen nivelkulmiin vaikuttavat myös alustan joustavuus ja materiaali. A-esteen suorituksessa iso koira ottaa 2-3 laukkaa, mikä vaatii koiralta hyvää ponnistusvoimaa. Pieni koira tarvitsee useamman askeleen, mutta yhtälailla se joutuu käyttämään voimakasta ponnistusvoimaa.

Juoksu- ja pysäytyskontaktin erot A-esteellä

A-esteellä pysäytyskontaktissa koira tulee alas enemmän esteen alasmenon suuntaisesti kuin juoksukontaktissa, jolloin maahantulokulma on usein juoksukontakteja selvästi jyrkempi ja ranteen yliojennus tulee todennäköisesti juoksukontakteja voimakkaammaksi. Vaikutusta koiran kudoksiin voimistaa se, että koira joutuu alasmenon tuoman rasituksen lisäksi pysäyttämään jopa täyden vauhtinsa samalla hetkellä.

Juoksukontaktilla A-esteellä koiralta riittää osuma 106 cm pitkän kontaktialueen yläosaan, josta se voi suunnata seuraavan askelluksen jo eteenpäin maahan. Tällöin ensimmäinen kontakti alustaan tapahtuu loivemmassa kulmassa ja siihen ei kohdistu niin suuria voimia kuin pysäytyskontaktilla. Sama vaikutus näkyy myös puomilla, mutta sen estekulma on A-estettä merkittävästi loivempi, joten vaikutus ei ole niin suuri.

A-este on 40° kulmassa (Agilitysäännöstö). Monet koirat kiihdyttävät kontaktiesteelle ja lähestyessään kontaktiestettä ne ojentavat samalla eturaajansa, jolloin eturaajaan kohdistuu voimakas isku. Tämä ojennettuun eturaajaan kohdistuva isku altistaa etenkin supraspinatus- lihaksen (ylempi lapalihas) ylirasitukselle (Millis & Levine, 2014). Tästä syystä A-esteen tulee hieman joustaa, jolloin se pehmentää koiran kudoksiin kohdistuvia voimia. Osa koirista ottaa tämän iskun pääsääntöisesti aina dominoivalle etujalalle, jolloin ko. puolen kudokset altistuvat ylikuormitukselle.

A-este aiheuttaa kuormitusta myös koiran etuosan nivelille. Sekä ensikontaktista A-esteeseen että poistuttaessa A-esteeltä tulee koiran ranteeseen voimakas yliojennus. Tutkimuksen mukaan yliojennus on keskimäärin hieman voimakkaampi kontaktissa maahan (85,9°) kuin ylösmenolla (82°). (Williams, ym., 2016.) Esteeltä poistuttaessa koiran nivelkulmiin vaikuttaa myös alustan pehmeys ja joustavuus. Iskutyyppisiä kuormitustilanteita pahentaa koiran lieväkin ylipaino.

Vinkit A-esteelle

  • Huolehdi, että esteet joilla treenaat ovat joustavia
  • Pidä yksittäisten treenien toistomäärät pieninä
  • Suosi juoksukontakteja, jos ne suinkin koirallesi sopivat
  • Pidä koiran lihakset hyvässä kunnossa (kuormittumisen kannalta erityisesti etuosan)
  • Vältä koiran pientäkin ylipainoa
  • Huolla koiraa säännöllisesti

 Keinu

Keinun tyylejä suorittaa on monia ja ne kuormittavat koiraa eri tavoin.

Keinun yleisimpiä suoritustapoja ovat:

  • Koira juoksee keinun päähän ja ponnistaa joko esteen osuessa maahan tai juuri ennen sitä
  • Koira juoksee keinun päähän ja pysähtyy niin kutsuttuun 2 on/2 off asentoon, eli takajalat keinun päällä ja etujalat maassa.
  • Koira jarruttaa keinun päähän ”liukumalla”.
  • Koira painaa keinun etujaloilla maahan ja seuraavasta laukka-askeleesta käy 2on/2off asentoon. Toisinaan tässä voi käydä niin, että keinu painuu maahan niin voimakkaasti, että se nousee siitä voimasta vielä ylös ja osuu koiraa vatsan alueelle.
  • ”Lentokeinu”. Koira ponnistaa eteenpäin keinulta sen ollessa vielä selvästi ilmassa (virheellinen suoritus).

Ehkä yleisin tapa suorittaa keinu on se, että koira juoksee keinun päähän, tai lähelle sitä, ja pysähtyy tai hidastaa vauhtia niin, että keinu painuu maahan ja koira ponnistaa siitä eteenpäin. Koiran juostessa keinun päähän ja ponnistaessa hieman ennen keinun laskeutumista maahan, se ei ota iskua vastaan keinun maahan painumisesta lainkaan. Tämä tapa on siis siltä osin koiraa säästävä.

Toki koira joutuu kyseisessä tavassa ponnistamaan vauhtia liikkuvasta alustasta, jolloin osa koiran voimasta suuntautuu alaspäin eikä optimaalista voimaa eteenpäin ponnistamiseen saada. Tämä tapa on toisaalta tuomaroinnin kannalta hyvin virhealtis, koska Suomen Agilityliiton Agilitytuomarin ohjeessa sanotaan näin: Keinun laskevan pään tulee koskettaa maahan, ennen kuin koira poistuu keinulta.

Keinussa ei ole samanlaisia poikkirimoja kuin A-esteellä ja puomilla, ja osa koirista tekee keinun vaatiman jarrutuksen jossain määrin liukumalla. Se saattaa altistaa etenkin tassuvammoille, eikä ole siinä mielessä suositeltava.

Lentokeinu on usein koiran arviointivirhe. Koska koiran näkökulmasta keinu ja puomin ylösmeno näyttävät lähes samoilta, osa koirista ehkä luulee olevansa menossa puomille keinun sijaan ja vain kiihdyttävät vauhtiaan. Tällöin keinun laskeva liike tuleekin yllätyksenä, johon koira usein reagoi ponnistamalla ”tyhjästä” eteenpäin. Kovassa vauhdissa suoritettu yllättävä ja hallitsematon hyppy eteenpäin johtaa usein kaatumiseen tai vähintäänkin alastuloon korkeasta hypystä, mikä kuormittaa yleensä koiran etuosaa. Kaatuminen taas altistaa monenlaisille vammoille, jotka riippuvat alastulokulmasta.

Vinkit keinulle

  • Selvästi eri käsky puomille ja keinulle
  • Harjoita koiran tasapainoa ja kehonhallintaa pennusta asti liikkuvilla alustoilla (tasapainotyynyt ja – laudat jne.)
  • Harjoittele osaaminen vahvaksi ensin matalassa vireessä, sitten korkeassa
  • Käytä vain hyvälaatuisia esteitä
  • Jos lentokeinu ei ole teille vain yksittäinen arviovirhe – kisat tauolle ja treenaamaan.

Puomi

Puomin erityispiirre muihin kontaktiesteisiin on esteen suurempi pituus. Ylösmenon ja alastulon välissä on yhtä pitkä tasainen osuus, minkä lisäksi ylösmenon ja alastulon estekulmat ovat loivemmat kuin A-esteellä. Tämä mahdollistaa sen, että koiran nopeus estettä suorittaessa on huomattavasti suurempi kuin muilla kontaktiesteillä ja voi jopa kasvaa esteen suorituksen aikana. Nopeimmat koirat suorittavat tämän vähän vajaa 12 metriä pitkän esteen noin 1,2 sekunnissa.

Kuten vauhti osiossa todettiin, niin nopeuden kasvaessa kuormitukset kasvavat: Näin käy erityisesti silloin, kun liikkeen suuntaan tai nopeuteen tarvitaan muutosta eli esimerkiksi pysäytyskontaktissa tai jyrkässä käännöksessä juoksupuomin jälkeen.

Vinkit puomille

  • Pidä etenkin nuorella koiralla treenit lyhyinä ja toistomäärät pieninä
  • Harjoita koiran kehonhallintaa, tasapainoa ja lihasvoimaa
  • Huolehdi puomin jälkeisen radan turvallisuudesta erityisesti juoksukontakteilla

Mikä olisi paras ratkaisu?

Pysäytyskontaktin kuormitus vaikuttaa olevan merkittävästi juoksukontakteja suurempi. Juoksukontakteissa käännökset kuormittavat koiraa, joten on tärkeää pitää huolta koiran lihaskunnosta. Käännöksissä kannattaa pyrkiä suoritukseen, jossa kääntyminen jakautuu useammalle askeleelle, eikä koira joudu kääntymään yhden askeleen varassa ja näin vääntämään olkaniveltä ääriasentoon.

Koiralle on myös hyödyllistä, jos se tietää jo kontaktiesteellä, että sen jälkeen käännytään. Tällöin se voi hidastaa omaa vauhtiaan ja suorittaa näin tehokkaan käännöksen, joka ei altista ylikuormitukselle. On ohjaajan päätettävissä, onko koiralle selkeintä ohjata tämä esimerkiksi rytmittämällä vai suullisella käskyllä.

Jos pohdit seuraavan koiran kontakteja, niin ainakin A-esteelle kannattaa suosia juoksukontakteja. Kontaktisuoritus on kuitenkin aina ohjaajan oma valinta, joka kannattaa tehdä koirakon tarpeiden mukaan. Jos treenaat vuositolkulla juoksukontakteja ja koira aina tulee A-esteen harjalta naamalleen alas, niin silloin lienee turvallista todeta, että pysäytyskontakti on juuri tälle koiralle vähemmän kuormittava, vaikka se 90% koirista olisikin kuormittavampi vaihtoehto.

Jos ajatellaan puhtaasti kuormitustekijöiden vähentämistä, on suositeltavin tapa suorittaa kontaktiesteet hidastamalla koiran vauhti rauhallisesti nolliin ennen estettä ja kävellä kontaktiesteiden yli, mutta eihän kukaan sellaisia kontakteja halua. Siispä se, mitä voi tehdä, on pitää koira erinomaisessa urheilukoiran vaatimassa kunnossa sekä treenata kontaktiesteiden suoritukset hallituiksi ja varmoiksi.

Kirjoittanut Ulla Tuomi

 

Lähteet

Cullen, K.L., Dickey, J.P., Bent, L.R., Thomason, J.J., Moëns, N.M.M., 2013. Survey-based analysis of risk factors for injury among dogs participating in agility training and competition events. J Am Vet Med Assoc 243. 1019–1024.

Levy, I., Hall, C., Trentacosta, N., Percival, M. 2009. A preliminary retrospective survey of injuries occurring in dogs participating in canine agility. Veterinary and Comparative Orthopaedics and Traumatology, (4), 321-324.

Millis, D.L. & Levine, D. 2014. Canine Rehabilitation and Physical Therapy. Elsevier.

Suomen agilityliiton agilitysäännöstö. http://www.agilityliitto.fi/kilpailut/saannosto/ (Luettu 1.2.2017)

Zink, M.C. & Van Dyke, J.B., 2013. Canine Sports Medicine and Rehabilitation. Wiley- Blackwell.

Williams, J.M., Jackson, R., Phillips, C. 2016. The Effect of the A-frame on Forelimb Kinematics in Experienced and Inexperienced Agility Dogs. International Conference on Canine and Equine Locomotion (ICEL 8).

Williams, J.M., Jackson, R., Phillips, C. 2016. Kinematic Analysis of the A-frame in Canine Agility. International Conference on Canine and Equine Locomotion (ICEL 8).

Vastaa