Agilitykoiran tapaturmat: niihin vaikuttavat tekijät.

Agilitykoiran tapaturmiin vaikuttavat tekijät

Harva agilityohjaaja välttyy niiltä hetkiltä.. Koira tulee hypyltä huonosti alas, tekee lentokeinun ja päätyy ilman hallintaa maahan tai liukastuu tiukassa käännöksessä. Ja ne pitkät sekunnit: Sattuiko pahasti? Mihin sattui? Mitä tehdä?

Tässä artikkelissa syvennymme tarkemmin siihen, mitä kannattaa tehdä, jotta näihin tilanteisiin ei joutuisi. Mitä agilityn turvallinen suorittaminen vaatii koiralta?

Tärkeitä asioita ovat ainakin osaaminen, ketteryys, kehonhallinta, lihasvoima ja räjähtävä voima. Tällöin koirasi pystyy suoriutumaan turvallisemmin lajin vaatimista nopeista käännöksistä, vaikeista estekulmista ja kontaktiesteistä.

Agilitykoiran yleisimmät vammat

Agilitykoiran yleisimmät vammat ovat olkapään alueen vammoja, kuten hauislihaksen (m. biceps brachii) ja ylemmän lapalihaksen (m. supraspinatus) vammat. Yleisiä vammoja ovat myös lannerangan alueen vammat, sekä lonkan ja polven alueen vammat. Jonkin verran agility aiheuttaa myös tassuvammoja. Yli 60% vammoista aiheutuu A-esteellä, puomilla ja hypyllä (Zink & Van Dyke, 2013, Birch & Leśniak, 2013.)

Agilityssa koiran tapaturmille altistavat etenkin aiemmat tapaturmat, koiran alle neljän vuoden kokemus agilitysta, ohjaajan kokemattomuus ja bordercollie rotuna. Bordercollieiden alttiuden tapaturmille arvellaan johtuvan rodun hyvästä työmotivaatiosta, joka mahdollistaa ohjaajaa treenaamaan sen kanssa pidempiä aikoja kuin muiden rotujen. (Cullen, ym. 2013.)

Tulee muistaa, että urheilun harrastaminen lisää aina tapaturmien riskiä. Kuitenkin tutkimusten mukaan urheilu ja aktiivinen elämäntapa ovat erittäin suositeltavia ja terveyttä edistäviä (Klügl, ym. 2010). Alla olemme listanneet agilityssa syntyviin vammoihin vaikuttavia tekijöitä (Taulukko 1).

Koira ja treenaaminen Ympäristö Säännöt
  • Agilityyn liittyvät taidot
  • Lihasvoima
  • Kestävyyskunto
  • Nivelten liikkuvuus
  • Kehonhallinta
  • Ketteryys
  • Tasapaino
  • Ikä ja ruumiin rakenne
  • Motoriset taidot
  • Psyykkiset tekijät
  • Persoona/ Luonne
  • Motivaatio
  • Alustan pitävyys
  • Alustan pehmeys
  • Esteiden kunto
  • Kontaktiesteiden pinta
  • Hyppykorkeus
  • Esteiden laatu
    • Esim. pussin kangas, renkaan hajoavuus, rimat
  • Rataprofiili
  • Lajin säännöt
  • SAGI:n ohjeistukset

(Mukaillen agilityyn: Klügl, ym. 2010)

Onko tapaturma sattumaa tai huonoa tuuria? Siltä se ainakin monesti tuntuu. Suurin osa tapaturmista olisi silti vältettävissä. Koiran omistajana ja ohjaajana on helppo syyttää ympäristötekijöitä. Todellisuudessa, niin hyvässä kuin pahassa, kaikki laatikossa olevat tekijät vaikuttavat vamman syntyyn.

Kuten taulukosta nähdään, agilityssa tulleet vammat syntyvät usein ulkoisten ja sisäisten tekijöiden monitahoisesta vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi koira, jolla on hyvä tasapaino ja ehkä enemmän kokemusta pystyy paremmin selviämään alustan liukkaudesta kuin heikomman tasapainon omaava kokemattomampi koira.

Mitä taulukon kohdat meille kertovat:

  • Agilityyn liittyvät taidot. Tällä tarkoitetaan erityisesti esteosaamista. On tärkeää, että koira tietää, kuinka suorittaa esteet turvallisesti.
  • Lihasvoima. Korostuu erityisesti silloin, kun jotain sattuu. Vahva lihas pystyy ottamaan iskun vastaan heikkoa lihasta paremmin. Kun lihaksisto on kunnossa, vamman kokonaisvaikutukset jäävät pienemmiksi.
  • Kestävyyskunto. Heikko kestävyyskunto altistaa tapaturmille väsymisen myötä. Jos koiran kestävyyskunto ei riitä agilityyn, se näkyy kisoissa usein väsymyksenä seuraavilla radoilla. Hidas palautuminen ratojen välissä lisää loukkaantumisriskiä.
  • Nivelten liikkuvuus. Nivelten liikerajoitukset tai yliliikkuvuus saattavat rajoittaa mm. koiran kykyä hypätä turvallisesti ja kehoa säästäen.
  • Kehonhallinta ja tasapaino. Nämä vaikuttavat oleellisesti nopeankin vauhdin hallitsemiseen ja nopeiden käännösten tekemiseen. 
  • Ikä. Iän myötä tapaturma-alttius saattaa kasvaa, jolloin ohjaajan on tärkeää harjoittaa koiran agilityssa tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia. Toisaalta iän aiheuttamaa riskiä pienentää se, että yleensä iäkkäämmän koiran esteosaaminen on nuorta parempaa.
  • Psyykkiset tekijät. Koiralla saattaa olla hyvin treennattuja taitoja, jotka koira hallitsee treeneissä tutussa tilanteessa. Kun tuttu tilanne vaihtuu uuteen ympäristöön ja ohjaajan jännitykseen, voi koiran psyyke pettää ja turvallinen ratasuoriutuminen olla vaarassa.
  • Oma lukunsa ovat toki vielä ne koirat, jotka uskovat omaavansa yhdeksän elämää.

Ympäristöön liittyvät tekijät koostuvat alustan ja esteiden ominaisuuksista, sekä treeni- ja kisaratojen rataprofiileista. Tietyt ominaisuudet radassa kuten hyppykorkeus ja kontaktiesteiden sijoittelu altistavat toisia enemmän tapaturmille. 

Korkeampi hyppykorkeus vaatii koiran olkaniveleltä suurempaa koukistussuuntaista liikettä, mistä seuraa kovempi venytys hauislihakseen (m. Biceps brachii) ja ylempään lapalihakseen (m. Supraspinatus). Hyppykorkeuden nostaminen altistaa siis agilitykoiran yleisimmille vammoille. Tämä korostuu valitettavasti pienillä maksikoirilla, jotka joutuvat hyppäämään omaan korkeuteensa nähden korkeita hyppyjä. (Birch & Lesniak, 2013.)

Miten vamma syntyy?

Kudoksen, eli esimerkiksi lihaksen, luun tai hermon vamma syntyy, kun kudoksen kestävyyden ylittävä voima siirtyy kudokseen. Kudoksen mekaaniset ominaisuudet, kuten jäykkyys ja voima määrittävät, kuinka kudos vastaa ulkoiseen voimaan. Vamman synty riippuu ulkoisen kuorman luonteesta (esim. isku tai venytys), tyypistä (kolahdus hyppyyn vs. putken painoon), voimakkuudesta, esiintymistiheydestä (huonon alustan aiheuttama kuormitus), siirtyvän energian määrästä, sekä kudoksen ominaisuuksista, eli kyvystä reagoida ulkoiseen voimaan. (Bahr & Krosshaug, 2010.)

Miten tapaturmilta vältytään?

Tapaturmien ehkäisy urheilussa on monitahoista. Tutkimuksissa on havaittu, että tietynlaiset harjoitusohjelmat vähentävät tapaturmariskiä. Nämä harjoitusohjelmat sisältävät ketteryys-, voima-, tasapaino-, kehotietoisuus- ja tekniikkaharjoittelua. (Bahr & Krosshaug, 2005.)

Yksipuolinen liikunta altistaa etenkin rasitusvammoille, joten agilitykoiran tulisi saada liikkua monipuolisesti. Hyviä liikuntamuotoja ovat metsässä kirmailu koirakavereiden, tai miksei oman ohjaajankin kanssa, uiminen, vesijuoksu ja monipuolinen kehonhallinnan ja tasapainon harjoittaminen esimerkiksi tasapainotyynyllä tai jumppapallolla.

Varmin tapa välttyä agilityn tapaturmilta on tietenkin ottaa koira kainaloon ja käpertyä sohvan nurkkaan loppuelämäksi, mutta sekään ei ole koiran terveyden kannalta paras ratkaisu.

Joten helpoin tapa pienentää koiran tapaturmariskiä on välttää kisa- ja treenipaikkoja, joiden ympäristöolosuhteet eivät ole optimaaliset. Toki, jos lähihallilla nyt vaan on huono pohja, niin kannattaa antaa palautetta tai harkita kauempana olevaa treenipaikkaa, jotta saat omat ja koirasi treeniolosuhteet paremmiksi.

Kaikkia ympäristöriskejä ei saa ikinä pois. Et pysty aina vaikuttamaan esimerkiksi rataprofiiliin tai esteet voivat rikkoutua huomaamattasi.

Tämän takia on tärkeää, että pidät koirasi aina hyvässä kunnossa. Tähän annamme vinkkejä myöhemmissä artikkeleissamme. Kannattaa kuitenkin aina selvittää juuri sinun koirallesi parhaat harjoitteluvinkit omalta eläinfysioterapeutiltasi.

Tapaturmat ja lämmittely

Tutkimuksissa on löydetty näyttöä, että lämmittelyllä on yhteys tapaturmariskien pienentämiseen. Sen arvioidaan perustuvan siihen, että lihaskudoksen viskoelastiset ominaisuudet paranevat. Lämmittely lisää myös hapen kuljetusta lihaksiin, herättää hermoston toimintaan ja nostaa kehon lämpötilaa suoritusta varten. (Magalhães, Ribeiro, Pinheiro & Oliveira, 2010.) Lämmittely kannattaa koostaa kehonhallintaharjoitteista ja hermostoa herättelevien liikkeiden suorittamisesta.

Palaamme koiran treenaamiseen ja lämmittelyyn tarkemmin myöhemmissä artikkeleissamme. Oheiselta videolta näet, kuinka vahvistaa koiran olkapään alueen lihaksia! Joten High5, ensi kertaan ja tervetuloa blogin seuraajaksi!

Tämä kirjoitus kuuluu juttusarjaan Tapaturmat ja niiden ehkäisy. Myöhemmin julkaistavat artikkelit:

  • Agilityohjaajan lämmittelyn vaikutus tapaturmiin
  • Agilitykoiran lämmittelyn vaikutus tapaturmiin
  • Ohjaajan tapaturmien ehkäisy
  • Koiran ensiapu
  • Ohjaajan ensiapu
  • Kuinka treenata koiraa, niin että se välttyy tapaturmilta

Tekstin kirjoittanut: Ulla Tuomi

Lähteet:

Bahr & Krosshaug. 2005. Understanding injury mechanisms: a key component of preventing injuries in sport. Br J Sports Med 39 (6). 324-329.

Birch, E. & Leśniak., 2013. Effect of fence height on joint angles of agility dogs. The Veterinary Journal.

Cullen, K.L., Dickey, J.P., Bent, L.R., Thomason, J.J., Moëns, N.M.M., 2013. Survey-based analysis of risk factors for injury among dogs participating in agility training and competition events. J Am Vet Med Assoc 243. 1019–1024.

Klügl, M., Shrier, I., McBain, K., Shultz, R., Meeuwisse, W.H., Garza, D., Matheson, G.O. 2010. The Prevention of Sport Injury: An Analysis of 12 000 Published Manuscripts. Clin J Sport Med 20 (6), 407-412.

Zink, M.C. & Van Dyke, J.B., 2013. Canine Sports Medicine and Rehabilitation. Wiley- Blackwell.

Vastaa