Huomioi koirasi viestit – lopputulos palkitsee

Oletko joskus sanonut treeneissä valmentajallesi, jotain seuraavankaltaista?

  • ”Nyt ei kyllä pysty vetämään rataa, kun nilkka nyrjähti eilen lenkillä.”
  • ”Voitaisiinko ottaa tänään kevyemmin, kun olen vasta ollut flunssassa?”
  • ”Valssi tuntuu normaalia vaikeammalta, kun polveen sattuu.”

Miten toivoit valmentajan reagoivan? Yleensä valmentaja keksii jotain, mitä voit tehdä, koska olet kuitenkin treeneihin saapunut. Se mitä voit tehdä riippuu toki olostasi/kivustasi. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa valmentaja keksii sinulle harjoitteita, jotka vievät juuri sinua ja koiraasi eteenpäin, kuitenkin kuormittamatta kehoasi liikaa. Ehkä keskustelette valmentajan kanssa; missä tilanteessa kipu tulee, pystytkö kuitenkin juoksemaan suoraan, tai onko yksittäisissä esteissä joku, jonka osaamista olisi syytä vahvistaa. Tällöin saat toipua ja olet ehkä jo ensi treeneissä täydessä iskussa.

Onko vastaavasti koirasi joskus sanonut sinulle?

  • ”Sori, yritän kyllä parhaani, mutta en tiedä, miksi tuntuu inhottavalta hypätä jyrkästä kulmasta ja rima tulee alas.”
  • ”Liukastuin putkessa ennen puomia ja satutin ranteeni, enkä pystynytkään pysähtymään 2on/2offiin.”
  • ”Voitaisiinko ottaa tänään kevyemmin, kun juoksin itseni eilen aivan väsyksiin naapurin bordercollien perässä?”

Miten sinä reagoit? Toteatko, että ei se mitään, tehdään tänään muuta. Ehkä koira on jo ensi kerralla  täydessä iskussa? Vai toteatko, että koira on aina ennenkin osannut 2on/2off-kontaktin ja saa luvan sen tehdä, vaikka sen hinkkaaminen veisi koko treeniajan. Tai otatko hyppyä uudestaan kerta toisensa jälkeen, vaikka rima edelleen tippuu?

Koirat ovat siitä ongelmallisia urheilijakumppaneita, että ne eivät kerro meille selvästi, jos joku tuntuu huonolta. Niiden kanssa on myös vaikeaa käydä keskustelua; pystyisitkö kuitenkin hyppäämään tai missä tilanteissa kipu tulee. Siitä syystä ohjaajan pitäisi olla aina herkkänä reagoimaan muutoksiin koirassa. Koira voi reagoida kipuun agilityradalla esimerkiksi:

  • Tiputtamalla riman/rimoja
  • Kieltäytymällä 2on/2offista
  • Kieltäytymällä kontaktiesteestä kokonaan
  • Kieltäytymällä hypystä
  • Ontumalla tai väsymällä
  • Menettämällä mielenkiinnon tekemiseen

Olisi toki liian helppoa, jos nämä olisivat yksiselitteisiä ja toistuvia. Joskus koira ottaa kiellon tai tiputtaa riman siksi, että ohjaaja ohjasi huonosti tai koiran omassa osaamisessa on puutteita. Se voi myös olla vain yksittäinen vahinko ilman mitään oiretta. Kun taas selvästi kipeän koiran ensisijainen osoite on aina eläinlääkäri.

On tärkeää seurata koiran toiminnassa tapahtuvia selittämättömiä muutoksia. Joskus muutokset tapahtuvat hitaasti ja tällöin saattaakin olla, että koiran liikkumisen ongelmat havaitsee ensimmäisenä joku ulkopuolinen. Ohjaaja tuntee koiransa parhaiten ja on siitä vastuussa, mistä syystä onkin ohjaajan tehtävä reagoida muutoksiin. Kuitenkin säilyttäen tasapaino sen suhteen, ettei ala hysteerisesti kyttäämään koiran mahdollisia oireita ja ylianalysoimaan. Tällöin hukkuu helposti tekemisen ilo.

Jos tiedät koirallasi olevan varmat pysäytyskontaktit ja yhtäkkiä se treeneissä kieltääkin sen, tai ei yhtäkkiä vaikutakaan osaavan jotain tuttua ja oikein ajoitettua ohjausta, siinä vaiheessa olisi hyvä pysähtyä ja miettiä, miksi koira toimii niin. Ohjasitko huonosti, jäikö käsky puuttumaan, olitko sijoittunut väärin, vai näyttääkö koira käytöksellään kipua. Tee epäonnistunut harjoitus pohdinnan jälkeen uudestaan. Jos ”outo” virhe edelleen toistuu, niin ehkä siinä vaiheessa voisi olla paikallaan todeta koiralle, että ei se mitään. Tehdään tänään jotain muuta, ehkä olet jo ensi viikon treeneissä täydessä iskussa.

Mitä sitten, jos koiran viestejä ei kuuntele?

Joku koira saattaa todeta ettei sen viesteillä ole väliä ja lopettaa kertomasta niitä suorittamalla annetut tehtävät kivusta huolimatta ja onkin yllättäen eläkekunnossa 4-vuotiaana. Toinen ehkä kertoo niitä uudestaan ja ohjaaja vaan toteaa esimerkiksi, että pysäytyskontaktit eivät toimi ja vaihtaa juoksukontakteihin tai takaakierrot pitää ohjata tietyllä tavalla, mahdollistaen esimerkiksi paremman ponnistuspaikan ja homma alkaa taas uudestaan toimia. Toisaalta on myös niitäkin korkean työmoraalin koiria, jotka välttävät viimeiseen asti kivun ilmaisemista, jottei vaan joutuisi lopettamaan työskentelyä.

Save

Save

Vastaa