Mentaaliharjoitusten voima

Artikkelin on kirjoittanut Tiia Neuvonen, os. Söderholm. Tiia on kokenut agilityharrastaja sekä Suomen Agilityliiton liittovalmentaja. Artikkelissaan Tiia kertoo henkilökohtaisia kokemuksiaan kehityksestään kilpailijana sen jälkeen, kun hän alkoi panostaa henkiseen valmentautumiseen. Mikä muuttui? Kuinka löytää flow uudestaan kokemattoman koiran kanssa? Lukuiloa!

Kuinka monta kertaa olet kuullut kouluttajan sanovan, että keskity vain omaan suoritukseesi, äläkä välitä muista. Unohda muut, ja mene sinne omaan kuplaan. Älä välitä virheistä, vaan keskity onnistumisiin. Älä tavoittele tulosta, vaan hyvää suoritusta.

Itse olen kuullut nämä monta kertaa ja täytyypä myöntää, että myös sanonut omille koulutettavilleni. Näissä on aina kuitenkin ollut yksi erittäin iso ongelma; kukaan ei ole neuvonut, miten sinne omaan kuplaan pääsee! Tai miten minä, äärimmäisen sosiaalinen ja kaikesta kiinnostunut, pystyn unohtamaan muut ja keskittymään itseeni. Olen monesti ollut turhautunut asian suhteen ja kokenut itseni jopa huonoksi, kun en ole osannut luoda tuota kuuluisaa omaa kuplaa.

Aiemman kisakoirani kanssa aloimme jo löytää joitakin palasia kohdilleen, mutta koiran vaihtuessa nuorempaan ja kokemattomampaan, ne pienetkin palaset siitä kuplasta katosivat kuin tuhka tuuleen. Tuskastuin. Motivaatio katosi. Kisat laitoin tauolle.

Tiesin, että jotain pitäisi tehdä, mutta en vain itsekseni osannut. Olin jo tunnistanut haasteeksi sen, että vaikka teimme koiran kanssa yhdessä, niin silti tuntui, että emme tehneet yhdessä. Perustelin monet epäonnistumiset sillä, että koira on niin kokematon. Huomasin usein ajattelevani kuinka mukavia kaikki harjoitukset ja kisaradat olisivat sen vanhemman koiran kanssa.

Uskallan väittää, etten ole näiden tunteideni ja ajatusteni kanssa yksin. Monet meistä jännittävät kisoja, ottavat painetta itselleen tuloksista tai kisakavereista, osa jopa uudesta kouluttajasta. Monella riittää taitoa ja osaamista, mutta kisoissa tai muussa jännitystä tai painetta lisäävässä tilanteessa kaikki taito ja osaaminen tuntuu katoavan kuin tuhka tuuleen. Tähän sopii niin kliseinen lausahdus ”kyllä se kotona osaa”.

Asialle voi ja kannattaa tehdä jotain. Minä tein. Fiilis sen jälkeen on aivan mahtava! Vanhat ajatukset ovat väistyneet ja nykyään lähden jokaiseen harjoitukseen ja kilpailuun aivan toisella mentaliteetilla ja asenteella. Kerronpa hieman lisää kokemuksistani mentaalitreeneissä.

Tilanteiden persoonat ja niiden hallinta

Ensimmäinen kosketukseni mentaalivalmennukseen tapahtui kouluttaessani Top Teamissä, kun pääsin seuraamaan Anne Talvitien mentaaliharjoituksia ja vaihdoinpa itsekin muutaman sanasen omasta tilanteestani Annen kanssa. Tämä oli sitä aikaa, kun kisasin vielä aiemman koirani kanssa ja tästä keskustelusta lähtivät ne ensimmäiset kuplan palaset muodostumaan. Mitä sitten Annen kanssa jutellessa tapahtui?

Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että samassa henkilössä voi olla useampi eri persoonallisuus. Persoonallisuus saattaa muuttua tilanteen mukaan. Voi olla kotiminä, työminä, kisaminä, valmentajaminä jne. Tämä oli minulle äärimmäisen tärkeä tieto. Ai miksi? Olen perusluonteeltani ihminen, joka haluaa auttaa muita ja pitää huolta siitä, että muut onnistuvat. Kisoissa kuitenkin kilpailuviettini kasvaa niin suureksi, että tämä muista välittävä puoli jää kyllä jonnekin pitkälle taka-alalle.

En tarkoita, että muuttuisin ilkeäksi, mutta kisatilanteessa oma epäonnistuminen saa minut toimimaan toisin. Perusminäni haluaa onnitella kaikkia ja on aidosti onnellinen muiden suorituksista, kun samaan aikaan kisaminäni on pettynyt siihen, etten itse voittanut. Kun Anne sanoi minulle, että on täysin normaalia olla näin ristiriitaiset fiilikset, se helpotti. Opin, että voin kisapaikalla olla molemmat persoonat. Minun täytyi vain itse oppia, milloin olen perusminäni eli se valmentaja ja kisakaveri, joka auttaa muita ja milloin on se hetki, kun kisaminäni saa tulla valloilleen. Tähän ideoimme sitten muutaman keinon, joilla minä pystyn kontrolloimaan ja tunnistamaan kummassa tilassa olen. Näin pystyin helpottamaan omaa keskittymistäni sillä, että kun tiesin kisapersoonallisuuteni tulevan, jolloin muiden läsnäolo vain häiritsi, laitoin kuulokkeet korviini, jotta minulle ei tultu puhumaan. Näin sain itselleni oman tilani ilman, että jouduin sanomaan kenellekään mitään. Moni kuuntelee kisatilanteissa musiikkia, mutta minun kuulokkeistani ei kuulunut mitään. Kuulokkeet olivat minun keinoni eristää itseni muista ihmisistä.

Onnistuneen suorituksen hashtagit

Tästä kului aikaa parikin vuotta, kunnes tuon uuden koiran myötä tuntui, etten hallinnut enää päätäni ollenkaan. Ymmärsin, missä homma menee vikaan, mutta en kuitenkaan ymmärtänyt sitä niin hyvin, että olisin osannut itse asialle tehdä jotain. Onneksi edellisen talven koulutettavani olivat hommanneet minulle lahjaksi Mari Mäkelän yksityistunnin. Pyysin Marilta, että keskittyisimme mentaalipuoleen. Laitoin hänelle samalla tiedoksi, mitkä asiat minä koen ongelmaksi.

Sain Marilta ennakkotehtävän noin viikkoa ennen tuntia. Jo tehtävän tekeminen sai minut tajuamaan asioita. Siis kuinka paljon omat ajatukset voivatkaan avautua, kun asioita joutuu oikeasti pohtimaan läpi ja vielä kirjoittamaan paperille. ”Wou”, sanonpa vaan. Marin kanssa keskityimme minun ja koirani yhteyden sekä oikeanlaisen fiiliksen luomiseen. Nyt minulla on käytössä onnistuneen suoritukseen hashtagit: #uskaltava #skarppi #hyvällämeiningillä. Kyllä näillä kelpaa!

Mentaaliharjoituksia käytännössä

Viimeisimpänä mentaaliharjoituksena kävin Janita Leinosen (Kelpokoira) Mentaaliharjoituksia käytännössä – päivässä, jossa toteutimme Mental Sports:in harjoituksia. Tämä oli kyllä niin viimeinen niitti minun ajatuksiini. Ja nyt tarkoitan positiivisella tavalla! Päivä sisälsi naurua, itkua, ahdistusta, onnistumista, ajattelua, tuskastumista ja paljon, paljon muuta. Tunteet menivät laidasta laitaan, mutta kuinka upeaa olikaan päästä oman pään sisään ja omiin ajatuksiin käsiksi.

Teimme päivän aikana useamman erityyppisen harjoituksen ja huomasi hyvin, että täysin henkilöstä ja omasta tilanteesta riippuen, osalle loksahti toinen harjoitus ja toiselle toinen. Ei siis kannata heti luovuttaa, jos joskus tuntuu, ettei jostain harjoituksesta saanut oikein mitään irti.

Päivästä jäi vahvimpana mieleen se, kuinka aidosti tunteet voivat tuntua mentaaliharjoituksen aikana ja kuinka fyysisiksi tunteet muuttuvat harjoituksen edetessä.

Oma tila kilpailuissa

Omalla kohdallani ja omassa tilanteessani harjoituksista osuvimmat olivat: ”Suhdekartta kilpailutilanteessa” sekä ”3+2 Näkökulmat”.  Suhdekartassa tarkasteltiin kilpailutilannetta ja siellä olevien ihmisten vaikutusta omaan olotilaan suorituksen aikana. Kuinka aito ahdistus tilanteessa tulikaan, kun kaikki kilpailutilanteen henkilöt oli laitettu paikoilleen ja niiden vaikuttavuus omaan olotilaan oli määritelty. Tuntui, että tuli oikein paniikki saada nämä ahdistusta aiheuttavat ihmiset kauemmaksi.

Oli aika siirtää henkilöitä muualle, pois häiritsemästä. Pakko sanoa, että WAU, miten vapauttava tunne alkoi tulla, kun henkilöitä alkoi siirtää kauemmas ja ”pienentää” niiden vaikuttavuutta. Tämän tunteen ja tapahtuman myötä ainakin itse aloin paremmin ymmärtää ja sisäistää, ketkä ovat minun suoristustani heikentävät ihmiset. Nyt en tarkoita sitä, että olisi näiden ihmisten syytä, etten onnistu. Tarkoitan sitä, että näihin henkilöihin liittyvät tilanteet ja ajatukset minun tulee hallita kilpailutilanteessa saadakseni keskittymiseni kohdistettua onnistumiseni kannalta suotuisaksi. Tässä kohdassa on hyvä myös huomauttaa, että nämä henkilöt eivät myöskään ole ainoastaan negatiivisia, vaan myös positiiviset henkilöt voivat häiritä omaa suoritustasi.

Kuuntele toisen korvin

Toinen harjoitus, joka oli minulle erittäin osuva, oli kyllä henkisesti sellainen isku päin näköä, että oksat pois. Kuten alussa kerroin, ajattelin usein, että emme onnistu, koska koira on niin kokematon, koira ei osaa ja se on niin nuori jne. Vaikka mielestäni uskoin koirani osaamiseen, silti huomasin usein selitteleväni epäonnistumista edellä olleilla perusteilla. Tässä 3+2 Näkökulmat – harjoituksessa, jouduin olemaan koirani ja kuuntelemaan, kun ystäväni luki suoraan sanasta sanaan sen, mitä minä olin äsken sanonut ongelmamme olevan. Tuli hiljaista. Tuli hysteerinen naurukohtaus, joka muuttui itkuksi, josta seurasi ahdistus. Tuli erittäin paha mieli. Olin ensimmäistä kertaa joutunut katsomaan peiliin ja kuulemaan ne sanat, joita minä sanoin. Olin ensimmäistä kertaa tajunnut, kuinka kohtuuton olin ajatusteni kanssa ollut. Paha mieli tuli koirani puolesta. Ajattelin sillä hetkellä vain sitä, että voi kun koirani olisi ollut sillä hetkellä siinä. Olisin rutistanut oikein kovasti ja sanonut: ”anteeksi”.

Vaikka itse menin ehkä aika syvien tunteiden kautta tuon mentaalipäivän läpi, oli sen vaikutus suuri. Ajattelin kotiin ajaessani, että joskus vain on pakko vetää matto jalkojen alta, jotta saa silmät auki. Isku vatsaan ja ilmat pihalle, jotta havahdut todellisuuteen. Kuulostaa ehkä karulta, mutta itseni kohdalla tiedän, että näin oli käytävä, jotta pystyin tajuamaan tilanteen.

Se oli hyvä asia. Muutin ajatukseni. Muutin toimintani. Opin mitä tehdä, jotta voin keskittyä.

Harjoituksista tuloksiin

Tämän mentaalipäivän jälkeen kävin peräkkäisinä viikonloppuina kilpailemassa ja en ole tämän nykyisen kisakoirani kanssa ikinä vetänyt niin hyvin. Tulokset puhuivat puolestaan ja fiilis oli aivan huikea! Treeneissä meno on muuttunut paljon itsevarmemmaksi ja koiran tekeminen on noussut uudelle levelille. Koira, joka oli epävarman oloinen ja kyseli radan aikana paljon, joka epäonnistui monesti erikoisesteillä, etenee nyt itsevarmasti ja välillä jopa minusta välittämättä tehden todella upeita suorituksia erikoisesteillä. Välissä emme harjoitelleet yhtään, vaan ainoa muutos oli minun ajatukseni. Kuinka suuri vaikutus omalla mielellä voikaan olla kokonaisuuteen. Ja kuinka paljon se voikaan vaikuttaa koiran tekemiseen ja osaamiseen!

Nyt lähdemme jokaiseen suoritukseen sillä asenteella, että taas saamme uuden mahdollisuuden testata mitä kaikkea me osaamme!

Kuplani rakentuu tästä pikkuhiljaa.

Ajankohtaista tietoa Tiian valmennuksista löydät Facebook-ryhmästä: Kuntohuippu Agility.

Vastaa