Agilityn valmentamisen suomalainen guru – Esittelyssä Sampo Kokkonen

Moni agilityvalmentaja päätyy valmentajaksi eri mittaisen harrastajauran myötä. Ensin on kiva harrastus koiran kanssa, kokemus karttuu ja harrastuksesta tulee vakavaa ja ennen kuin huomaakaan pyydetään seuratasolla kouluttamaan. Tai ehkä syttyy ajatus oman yrityksen perustamisesta ja sitä kautta valmennuspalvelujen tarjoamisesta.

Agilityn valmentajien koulutus on hyvin vaihtelevaa. Jollakin päätös ryhtyä valmentajaksi on tullut nopeasti ja osaaminen kertynyt tekemisen myötä. Suomessa on kuitenkin yksi agilityvalmentaja, joka on vienyt kouluttautumisensa pidemmälle. Sampo Kokkonen on valmistunut äskettäin Itä-Suomen Liikuntaopiston valmennuskoulutuksesta ja on tiettävästi ensimmäinen Suomen agilityvalmentajista, joka on opiskellut valmentamista näin pitkälle. Seuraavassa esittelemme Sampon ajatuksia agilitysta ja valmentamisesta, sekä Sampoa itseään valmentajana.

 

Sampo Kokkonen pähkinänkuoressa

  • Asuu ja kouluttaa kotonaan Lemillä – myös keikkakoulutuksia seuroille ja yksäreitä
  • Perustanut vaimonsa Kirsin kanssa Kiitorekku- yrityksen 5 v sitten, jossa valmentaa agilitya
  • TopTeam-valmentaja kaudella 2017-2018
  • Pitää tehovalkkuryhmää vaimonsa Kirsin kanssa
  • Suorittanut valmentajan ammattitutkinnon 2017

 

Sampo on siis viimeaikoina kuluttanut koulunpenkkiä opiskellessaan valmentamista – Mikä on muuttunut?

Valmentajan ammattitutkinnon suorittamisen myötä Sampo on muuttanut valmentamistaan kokonaisvaltaisemmaksi. Enää ei Sampon treeneissä tehdä pelkkää lajiharjoittelua vaan yksittäinen treenikerta saattaa muodostua esim. ohjaajan vauhtikestävyysharjoittelusta sekä koirien nopeus- ja hyppytekniikkaharjoittelusta. Myös henkistä valmentautumista Sampo on lisännyt treeneihin jatkuvana valmennustoimintana, ei niinkään yksittäisenä treeninä niin, että tänään vain psyykataan.

Sampolta saa myös hyviä vinkkejä koiran sekä ohjaajan agilitya tukevaan liikkumiseen agilitytreenien ulkopuolella.” – Maija Karhu

Tehovalkkuryhmälle Sampo on esimerkiksi toteuttanut ”Ylivaikeiden treenien kauden”. Tällä Sampo pyrki hakemaan valmennettavilleen oikeaa mielentilaa nollapelillä, kun tulee hylky, niin koirakko joutuu samantien radalta pois ja sitten on mietitty, millä mielentilalla rataa lähdetään uudestaan tekemään – Pitääkö rauhoittua, vai pitääkö hakea oikeaa virettä enemmänkin kiukun kannalta. Oikea mielentila on jokaiselle hyvin henkilökohtaista. Sampo on pyrkinyt näin hakemaan kilpailutilanteiden omaista painetta myös treeneihin. Mutta arvaatko, mitä Sampon valmennettavat toivoivat tämän ylivaikeiden treenien kauden jälkeen? Vielä vaikeampia treenejä!

Koutsina Sampossa on mahtavaa se että hän vaatii koutsattavaltaan sitä parasta suoritusta eikä tyydy vain siihen että koutsattava tulee nollalla radan läpi.” – Maija Karhu

Yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus – Valmennus ei ole pelkkää lajivalmennusta

Valmentajan ammattitutkinnon myötä Sampo on alkanut ottaa yhä enemmän huomioon valmennettavan yksilöllisyyttä. Käytännössä tämä näkyy niin, että vaikka treeni on suunniteltu tietynlaisen teeman mukaan, niin siihen tehdään yksilöllisiä variaatioita koirakon mukaan. Kaikkia ei pyritä saattamaan samaan ”agilitymuottiin”.

Hän on myös monipuolinen kouluttaja joka ei vaadi joka koulutettavaltaan samalla tekniikalla mentävä rataa vaan soveltaa ohjauskuviot, liikkumisen ja kaiken tekemisen sille tietylle koirakolle sopivaksi. Sampo pystyy ajattelemaan ”ulos boxista” ja miettii yhdessä ohjaajan kanssa niitä kisaradalla tai muualla ilmenneitä ongelma tilanteita.” – Maija Karhu

Treeni suunnitellaan koirakon ominaisuuksien mukaan. Sampo kuitenkin täydentää, että tämäkään ei tarkoita vahvuuksien ja heikkouksien kautta suunnittelua vaan sen mukaan, mikä juuri tälle kyseiselle koirakolle on ominaista. Sampon mukaan koirat oppivat lukemaan ohjaajansa luonnollista liikettä jo pennusta alkaen ja jos ohjaaja yhtäkkiä alkaakin matkia ohjausta agilityn maailmanmestarilta – saattaa se olla koiralle erittäin epäloogista.

Moni tuntee Sampo ja Kirsi Kokkosen – onko lajiin päädytty siis perinteisesti vaimon kautta?

Ei suinkaan! Sampo on päätynyt agilityn pariin alunperin äitinsä Tuija Kokkosen kautta. Sampon äiti oli jo harrastanut lajia jonkin aikaa ja Sampo oli teini-ikänsä kulkenut äitinsä kennelpoikana mukana koiratouhuissa. Vuonna 1991 Sampo meni ensimmäisiin epävirallisiin kilpailuihin, jotka järjestettiin koiranäyttelyn yhteydessä. Tuolloin koiraa sai pitää toisessa kädessä hihnassa ja toisessa oli luonnollisesti nakkia. 2000-luvulla Sampon harrastus on vakavoitunut, mistä lähtikin idea Kiitorekun perustamiseen. Kiitorekun tuotteista ja palveluista voit lukea lisää heidän kotisivuiltaan täältä.

Agilityn valmentamisessa Sampoa motivoi valmennettavien sitoutuminen ja omistautuneisuus lajin harjoitteluun. Valmennettavan tasolla tai vauhdilla ei ole Sampolle merkitystä. Jokainen kehittyy omaa vauhtia, niin koirat kuin ohjaajatkin, mutta sitoutunut koirakko saa myös Sampon syttymään ja sitoutumaan koirakon eteenpäin viemiseen 110%. Vasta sitten katsotaan, mille tasolle ja mitä vauhtia lopulta päästään.

Agilityn valmentamisessa Sampoa sytyttää myös ongelmanratkaisu. Sampo harvoin sanelee rataantutustumisessa valmennettaville mitä tehdä, vaan hän antaa heille aikaa tutustua rataan itsenäisesti ja katsoo, mitä valmennettavat keksivät. Tällä hän hakee sitä, että valmennettavat hakevat ohjausratkaisunsa omien oivallustensa kautta, joita voi sitten keskustella Sampon kanssa läpi. Tätä kautta Sampo hakee myös kilpailutilanteisiin valmennettavilleen itsevarmuutta. Tällä tavalla koirakko lähtee alusta pitäen luomaan omaa agilitykäsialaansa ja omaa tapaansa tehdä agilitya.

Millainen on hyvä valmentaja?

Sampon mukaan hyvä valmentaja on sellainen, joka sopii juuri kyseiselle urheilijalle. Urheilijalla ja valmentajalla pitää synkata keskenään. Itselleen sopivan valmentajan löytää Sampon mukaan parhaiten kokeilemalla. Usein jo yhdestä treenikerrasta näkee lähteekö valmentajan kanssa synkkaamaan vai ei.

Myös valmennettavan itseohjautuvuus vaikuttaa paljon valmentajan sopivuuteen itselle. Toinen saattaa olla niin itseohjautuva, että kaipaa valmentajaa vain videoimaan oman suorituksensa, kun taas toinen kaipaa valmentajan näyttämään askelmerkkejä myöten, mitä tehdään. Valmentajan sopivuus itselle on Sampon mielestä erittäin tärkeää, mikä koskee lajivalmentajien lisäksi myös oheisvalmentajia.

Agilityssa valmentajia arvostetaan Sampon mukaan paljon kaavalla Hyvä urheilija = Hyvä valmentaja. Eli kun valmennettavat näkevät agilityn huippujen suorituksia, haluavat he oppia kouluttamaan oman koiransa samalla tavalla. Sampon mukaan voi kuitenkin olla erinomainen valmentaja myös ilman arvokisamenestystä.

 

Viikkovalmennukseen, leirille vai koulutusshoppailemaan? Mikä kannattaa?

Suomessa on monella agilityn parissa tapana käydä kerran viikossa valmennuksessa. Tarjolla on myös kattavasti leirejä ja yksittäisiä koulutuspäiviä. Sampon mielestä sopiva yhdistelmä näistä on hyvin yksilöllinen. Omassa kirjoituksessaan Sampo pohtii tarkemmin agilityn treenimääriä verrattuna muihin lajeihin. Sampon mukaan tilanne agilityssa on usein se, että valmentaja ja valmennettava näkevät toisiaan niin harvoin, että huipulle pääseminen vaatii valtavasti itsenäistä työtä.

Myös valmennettavan itseohjautuvuudella on iso rooli valmennuksen toteutuksessa. Osa vaatii viikkotreenit ja kotiläksyt päälle, kun taas itseohjautuneemmalle saattaa riittää parin kuukauden välein olevat leirit ja kotiläksyt niistä. Usein kokemattomien ohjaajien kohdalla viikottainen valmentajan ohjauksessa tapahtuva treenaaminen on toimivin ratkaisu. Hyvin kokeneella agilityurheilijalla taas ”koulutusshoppailu” voi olla toimivaa, mutta silloin taas valmennettavan pitäisi osata ottaa itselleen sopivat asiat esimerkiksi vain kerran tavattavalta ulkomaiselta valmentajalta tai leirin vetäjältä. Kokemattomampi ohjaaja saattaa taas sortua siihen, että yrittää imeä jokaiselta valmentajalta kaiken mahdollisen ohjeistuksen, mikä saattaa valmentajien jatkuvasti vaihtuessa saada valmennettavan vain pyörälle päästään.

Leirien ongelma on usein se, että tehdään vähän liikaa omaan tai koiran kuntoon nähden, mikä näkyy loukkaantumisina tai väärinä tulkintoina omasta osaamistasosta väsymyksen jo heikentäessä suoritusta leirin loppupuolella. Samaan ilmiöön Sampo on törmännyt myös muiden lajien valmentajien kanssa keskustellessaan.

 

Kilpaileminen

Sampo itse kilpailee tällä hetkellä maxi3-luokassa bordercollie Classyn ja mudi Marsun kanssa. Kilpailijana Sampo on totuttu näkemään ennenkaikkea heittäytyjänä ja erinomaisena rytmittäjänä. Pienikokoinen mudi ei ole tavanomaisin rotu maksien menestyjissä. Kuinka Sampo itse treenaa koiraansa niin, että se kerta toisensa jälkeen päihittää nopeita bordercollieita?

Sampo treenaa koiriensa fysiikkaa monipuolisesti ja suunnitelmallisesti. On pk-lenkkejä, palauttavia ravilenkkejä ja erikseen intervallipohjaisia vauhtitreenejä sekä puhtaita nopeustreenejä vieheen avulla. Koiran harjoittamisella Sampo on huomannut positiivisia vaikutuksia ratasuorituksissa ja jaksamisessa pitkinä kilpailupäivinä.

Osa koirista harjoittelee agilityssä vaadittavia kiihdytyksiä luonnostaan, esimerkiksi muiden koirien kanssa leikkiessä, kun taas Sampo on huomannut perheensä koirista kahden tarvitsevan ohjattuja harjoitteita, koska puhtaita kiihdytyksiä tulee koiran normaaliarjessa niin vähän.

Sampo kertookin, että jos kykenee vähentämään koiran laukka-askelia kiihdytyksistä vaikka yhdenkin per kiihdytys, voi maalissa olla jopa sekuntien ero seuraavaan. Nopeimman suoranopeuden omaava koira ei välttämättä saa radalta suinkaan nopeinta aikaa. Lisäksi agilitykoiran harjoittelussa tärkeää on Sampon mielestä lihasvoiman, kehonhallinnan ja tasapainon harjoittelu. Myös säännöllinen huolto kuuluu osana Kokkosten koirille ja akuutteihin muutoksiin, esimerkiksi koiran liikkumisessa ja rimojen tiputtelussa, reagoidaan heti.

Omaa ja koirien treeni/kilpailukautta Sampo jaksottaa. Sampo kokee agilityn tiheiden kilpailujen antavan hyvän vapauden tähän, koska lepokauden voi jaksottaa itselleen sopivaan väliin. Toisaalta haasteita tuo se, että arvokisojen ja niiden karsintojen jakautuessa pitkin vuotta kaudella pitäisi olla useamman kerran hyvässä kunnossa.

Entäpä Sampo itse? Sampo treenaa itse fysiikkaansa samalla, kun treenaa koiriaan. Kun koirat tekevät pk-lenkkiä, hurahtaa Sampon harjoittelu helposti vauhtikestävyyden puolelle. Tärkeimpinä harjoittelumuotoina Sampolle toimivat siis lenkkeily ja pyöräily koirien kanssa.

 

Sampo agilityvalmentajana

Sampo kokee omaksi erityisosaamiseksi agilityn valmentamisessa helppouden seurata koiraa ja sitä, mitä koira näkee ohjaajassa. Myös koirakon kommunikaation havainnoiminen on ollut aina Sampolle helppoa. Agilitysilmä on kehittynyt Sampolle luonnostaan – Lienee siis turvallista sanoa, että teini-ikäisen Sampon vuodet kennelpoikana äitinsä koiraharrastuksen parissa eivät ole menneet hukkaan. Myös treenien yksilöllistämisen Sampo kokee vahvuudekseen.

Sampo on Juha Oreniuksen kanssa hyvin samoilla linjoilla siitä, että Suomessa agilityssa pitäisi painottaa enemmän koiran koulutusta ohjaajakeskeisyyden sijaan. Sampo korostaa, että agilityssa koira on se elementti, jota mitataan. Silti agilityssa sorrutaan usein treenaamaan sitä, kuinka ohjaajaa saataisiin parannettua. Sampon mielestä tässä asiassa ollaan Keski- ja Itä-Euroopassa selvästi Suomea edellä. Sampo sanookin, että ”siellä koirat tuntuvat olevan pirukseen paljon osaavampia”, vaikka ratasuorituksessa näyttää, etteivät ne tekisi mitään sen ihmeellisempää. Kuitenkin jo pelkkä itsevarmuus tuo koirille nopeutta.

Sampo on valmentajana kannustava eteenpäin puskija. Harjoittelu on nousujohteista ja aina pyritään ottamaan seuraava askel kehittymisessä. Ei tavoitella kerralla kuuta taivaalta vaan eteneminen on konkreettista myös valmennettavalle. Pienin askelin eteneminen on myös motivoivaa, kun tavoitteita asetetaan ja ne myös toteutuvat säännöllisesti. Sampo ei huuda pää punaisena radan reunalla, mutta jos valmennettava laiskottelee, saa valmennettava kyllä kuulla mistä virheet johtuivat. Sampo soveltaa treenejä helpon oloisesti, eikä mene hetkeksikään hämilleen, vaikka treeneihin pamahtaisi yllättäen nuori ja osaamaton koira.

Sampon hyviin puoliin kuuluu myös erinomaiset sosiaaliset taidot ja hän osaa selkeästi käydä läpi koutsattavien kanssa koulutettavat asiat. Jos jotakuta joskus hieman jännittää lähteä kyselemään neuvoa ulkopuoliselta kouluttajalta niin suosittelen lämpimästi Sampoa. Häneltä saa aina varmasti ystävällistä ja innostunutta koulutusta.” – Maija Karhu

 

Kiellon merkitys

Tuo harmillinen virhe, useimmiten vieläpä täysin ohjaajan virhe. Kuinka pahan läksytyksen Sampon valmennettavat saavat ottaessaan radalta kiellon?

Kielloista Sampo antaa mielummin selän taputusta kuin moitteita. Sampon näkemyksen mukaan, jos koskaan ei tule kieltoa, on tekeminen aivan liian mukavuusalueella pelailua. Vasta kiellon kautta näkee, missä koirakon raja esimerkiksi estelukituksessa ja irtoamisessa on. Sampo huomaakin usein toistavansa tätä valmentaessaan, ”kielto ei ole virhe”. Toinen Sampon suosikkilause on:

Jos et halua juosta kovempaa, lähde aikaisemmin.

Tutustu Kiitorekun valmennuspalveluihin täältä. Ja ota yhteyttä suoraan Sampoon sähköpostitse sampo@kiitorekku.fi , mikäli kiinnostuit Sampon valmennuksesta. Sampon ajatuksia agilitysta pääsee kuuntelemaan myös kotisohvalta käsin tilaamalla Kiitorekun DVD:itä Kiitorekun nettikaupasta.

5-vuotta sitten päätin lähteä Lemin peräkylälle pikkuruisen Neven kassa hakemaan apuja ja päivääkään en ole katunut. Me ei oltaisiin ikinä Neven kanssa kisattu SM-kisoissa ja MM- karsinnoissa ilman tätä huippu koutsia (eikä ilman Kirsi Kokkosta). Suuri kiitos huippu koutseille!!  Muistetaanhan me tavan koulutettavatkin aina välillä kiittää näitä meidän omia kouluttajiamme”- Maija Karhu

Agilityurheilijat.fi kiittää Sampo Kokkosta yhteistyöstä! Saapa nähdä voitetaanko kilpailuja ensi kaudella enemmän Kokkosten mudin vai bordercollieiden toimesta?

Save

Save

Save

Save

Save

Vastaa