Rautainen valmentaja, joka puskee valmennettavat maksimisuorituksiin: kouluttajaesittelyssä Juha Orenius

Artikkelikuva:Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi

Pääsimme tutustumaan agilityn rautaiseen ammattilaiseen Juha Oreniukseen. Juha on tehnyt agilitya jo melkein 20 vuotta, voimme siis huoletta kutsua häntä lajin konkariksi. Istuessamme saman pöydän ääreen tutustumaan, kuka oikein on tämä legendaarinen agilitaaja, taisimme itsekin nostaa (kuviteltua) hattua miehen kokemuksen edessä. Tätä miestä kannattaa kuunnella!

Vaikka valmennustilanteessa vain hetkeä aiemmin hän olikin tinkimätön ja vaativa, on Juha helposti lähestyttävä ja erittäin leppoisa persoona. Juha valmentaa yli sataa koirakkoa viikoittain, aloittelijoista kärkinimiin. Sen lisäksi, että hän on taitava valmentaja, hän on kilpaillut agilitytaipaleensa alusta asti menestyksekkäästi niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Keskustelimme Juhan kanssa agilitysta monesta näkökulmasta ja olisimme mielellään jatkaneet keskustelua lisää vaikka tuntitolkulla. Valitettavasti aikaa on rajallisesti ja sekin lensi siivillä.

Juha Orenius:

  • Perheeseen kuuluu 3 lasta vaimon Anna Oreniuksen kanssa sekä 6 koiraa: Bordercolliet Gaia, Rhea ja Sini, belgianpaimenkoirat Ninja ja Puuma, sekä sheltti Tassu.  
  • Valmentaa täysipäiväisesti Vantaalla Agilityakatemian omassa hallissa 
  • Toimii lisäksi päävalmentajana FitDog Agilityteamissa
  • Edustaa Suomea European Open kisoissa 2017 kahdella koirallaan: Rhealla ja Gaialla
  • Juhan saavutuksia:
    • FCI:n MM-Hopea 2003
    • Pohjoismaiden Mestari 2004 ja 2012
    • Suomen Mestari 2007
    • Belgianpaimenkoirien MM-Hopea 2013
    • 3 x Belgianpaimenkoirien joukkue MM-kultaa
    • WAO:n Biathlonin Hopea 2013
    • GuldAgilityn Finaalin voitto 2015
    • Border collie Classics-kilpailun Hopea 2013

Kiinteistönvälittäjästä kokopäiväiseksi agilityvalmentajaksi

Kustavista lähtöisin oleva Juha päätyi agilityn pariin 2000-luvun alussa ollessaan itse parikymppinen. Hyvin pian sen jälkeen, kun Juha päätyi lajin pariin hän alkoi myös valmentamaan. Tuolloin agilityvalmennus oli sivutoimista ja Juha teki sitä lähinnä seuratasolla.

Juha työskenteli aikaisemmin mm. kiinteistönvälittäjänä ja invataksinkuljettajana, kunnes agility vei lopulta miehen mennessään. Vuonna 2007 Juha ja Anna perustivat yrityksen, joka kantaa nimeä AgilityAkatemia.

Nykyisissä tiloissa Vantaan Kivistössä on treenattu vuodesta 2009 lähtien. AgilityAkatemia tarjoaa kovatasoista valmennusta viikottain 200 koirakolle ja on saavuttanut lyömättömän paikan ja maineen agilityvalmennusta tarjoavana yrityksenä pääkaupunkiseudulla.

Ammattitaitoista agilityvalmennusta yli kymmenen vuotta

Nyt, vuonna 2017, Juha on toiminut jo yli kymmenkunta vuotta täysipäiväisenä agilityvalmentajana ja siinä ohessa treenannut ja kisannut aktiivisesti niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla -menestyksekkäästi!

Huippuhetkistä mainittakoon viimeisimpänä saavutuksena kaksi menolippua vuoden 2017 European Open -kisoihin edustamaan Suomea.  

Juha on ollut pitkään vaikuttamassa suomalaiseen agilityyn, ja nähnyt uransa aikana miten laji on kehittynyt kaikilla saroilla enemmän urheilullisempaan suuntaan. Sen lisäksi uusia halleja on rakennettu, Suomen Agilityliitto on perustettu ja yleisesti kaikki fasiliteetit ovat menneet eteenpäin niiltä ajoilta, kun hän tuli lajin pariin.

Juha päätti agilitykisojen katsomossa, että hän haluaa bordercollien!

Mennäänpä kuitenkin ajassa taaksepäin siihen, miten ihmeessä turkulainen kiinteistönvälittäjä ajautui agilityn pariin.

Juhan silloisen seurustelukumppanin perheessä harrastettiin agilitya, jonka myötä myös Juha päätyi ehkä hieman vastentahtoisesti katsomaan agilitykisoja. Urheilumiehenä hän suhtautui ajatukseen ensin hyvin nuivasti ja pohti, että “mitä tää nyt oikee on”.

Ratkaiseva käänne oli, kun maksi-luokka aloitti ja Sisu-niminen bordercollie oli suoritusvuorossaan. Koira oli Juhan mielestä niin hieno, että hän sanoi vaan “mä otan tollasen bordercollien”.

Juhahan ei ollut siihen aikaan vielä mikään “koirahullu” tai silittänyt jokaista vastaantulevaa koiraa kadulla. Päinvastoin. Muut ehkä hieman toppuuttelivatkin innostusta. Mutta tämähän ei Juhaa pysäyttänyt -tietenkään!

“Internetin esiasteesta” kuten Juha sen aikaista nettiä kutsui, löytyi kun löytyikin bordercollie kasvattaja. Sattumalta vielä sama, kun mistä miehen mennessään vienyt Sisu-koira oli. Muutaman kuukauden päästä Juha haki kotiin ihka ensimmäisen oman bordercollien  Festivo Uranos “Noelin”.

Päätin jo silloin, että koirasta tulee maailmanmestari

Päätin silloin, että koirasta tulee maailmanmestari. Alettiin treenaa pikkuhiljaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Halusin tehdä omalla tavalla hommat, enkä ottanut vinkkejä vastaan.

Tie oli varmasti toisinaan kivinen, mutta se kyllä kannatti. Hän saavutti Noelin kanssa mm. Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuden sekä MM-hopeamitalin.

“En olisi näin hyvä ilman vaimoani Annaa”

Noel oli Juhan ensimmäinen koira ja ensimmäinen agilitykoira.  Juha menestyi Noelin kanssa upeasti kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Ja edelleen, lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Juha taituroi nollia kisoissa kuin kisoissa, ja yltää huippusuoriutuksiin koiralla kuin koiralla.

Vaikka Juha kuvaileekin itseään itseoppineeksi, niin kysyimme kuka agilitymaailman vaikuttaja on vaikuttanut eniten siihen minkälainen valmentaja, koirankouluttaja ja kilpailija Juha on. “Ei tartte olla edes poliittisesti korrekti, mutta vaimoni Anna”.

Erityisesti koiran koulutuksellisissa asioissa Anna on se, joka on puskenut Juhaa eteenpäin. Luonnollisesti he treenaavat ja tekevät paljon agilitya yhdessä. Pariskunta sanoo asiat suoraan toisilleen, eikä aikaa tarvitse käyttää turhaan asioiden kaunisteluun.

Vain itseoppineet ovat todella oppineita, muut ovat opetettuja.

Valmentaja, joka heittäytyy

Pedagokisena ihmisenä valmentaminen tulee Juhalta hyvin luontaisesti.

“Jos jostain jotain tiedän, sitä kyllä auliisti alan opettamaan”. Tässä on varmasti se perimmäinen ja pohjimmainen syy, miksi Juha on valmentaja.  

Juha mielellään opastaa lajissa kuin lajissa, jos hän siitä mitään tietää. Tämä ei rajoitu ainoastaan agilityyn. Perhe ja ystäväpiiri varmasti tunnistavat Juhan tästä.  

Juhan valmentamisessa näkyy hänen heittäytymisensä ja antautumisensa lajiin, ehkä juuri tämä on se tekijä, joka saa Juhan valmennettavatkin heittäytymään. Kuten hän itsekin sanoo, on tärkeää uskaltaa heittäytyä niin treeneissä kuin kisoissakin, vaikka epäonnistumisia tehdessä tuleekin.

Juha luottaa siihen, että onnistuminen tulee kunhan vain yrittää. Hän kannustaa aina yrittämään uudelleen, sillä jos ei yritä ei voi myöskään kehittyä.

Agility on paljon kiinni itseluottamuksesta.

Lajissa on kyse paljon itseluottamuksesta. Jos itseluottamusta ei löydy riittävästi omasta takaa, niin Juha kyllä puskee onnistumaan! Ja vaikka itse pelkäisit epäonnistumisia, Juha ei pelkää. Hän saa sinut tekemään jotain sellaista, mitä et muuten ehkä uskaltaisi.

Juhan ajatus on, että nimenomaan tekemisen kautta oppii parhaiten agilitya ja hänen valmennuksessaan pääsee juurikin asian ytimeen. Toisin sanoen, yrittämällä, erehtymällä ja tekemällä agilitya, oppii ja saa onnistumisia.

Agilityssa jokainen pystyy omaan maksimisuoritukseen

Tiukkana ja tarkkana tunnettu Juha ei tyydy keskinkertaiseen suoritukseen. Olipa koirakon taso mikä tahansa, aloitteleva tai kolmosluokassa kisaava, voi omalla tasollaan antaa aina kaikkensa.

Juurikin tästä syystä Juha on saanut eniten kiitosta siitä, että hän saa tietyllä tavalla agilityohjaajat ottamaan itsestään kaiken irti ja toimimaan maksimaalisella tasolla, tehokkaasti!  

Toden totta, omien kokemuksiemmekin pohjalta voimme alleviivata tämän. Jo parit Juhan treenit saavat monen muuttamaan koko asenteen agilityn tekemistä kohtaan sievästä näpertämisestä räväkkään urheiluun yhdessä koiran kanssa.

Juhan tapauksessa suutarin lapsella on kengät, sillä hän myös itse tekee täysillä. Treeneissä ja kisoissa on kirjaimellisesti tekemisen meininki. Hän rohkaisee muita, tekemään, kuten hän itsekin tekee.

Agility on nopeuslaji, jossa viimeiset kymmenykset viilataan pois

Juha valmentaa ihmistä, joka näkyy yksilöllisenä otteena valmentamisessa. Nimenomaan ohjaajan taitoja (koirakkona) hiomalla, hän saa ne viimeisetkin pois otettavissa olevat kymmenykset pois suorituksesta. Treenit mennään läpi, niin ohjaajan kuin koirankin taitojen puitteissa ja niitä kehittäen!

Juha tunnetaan myös siitä, että hän valmensi oman veljensä Jouni Oreniuksen vuodessa MM-karsintojen voittoon.  Jouni lähti kulkemaan Juhan jalanjälkiä ja valmentaa tällä hetkellä myös itse päätoimisesti. Jouni tarjoaa vaimonsa Isabelle Emanuellson-Oreniuksen kanssa agilityvalmennusta (O/E AGILITY) Ruotsissa. 

Juha kuvailee veljeään kehityskelpoiseksi valmentajaksi. Maltti ja rauhallisuus on Juhan mielestä Jounin valtti valmentajana.

Juhan neuvo jokaiselle agilityharrastajalle on: kiinnitä huomiota koiran kouluttamiseen

Agility on lajina hyvin kokonaisvaltainen. Siinä ratkaisee koiran taidot ja fysiikka, ohjaajan taidot ja keskinäinen yhteistyö. Puhumattakaan monista muista muuttuvista tekijöistä, kuten vaikkapa treenaaminen ja kisaamisen erilaisissa halleissa ja olosuhteissa.  

Loppujen lopuksi koira on se, josta se aika otetaan!

Hyvä ja tärkeä pointti onkin siinä, että loppujen lopuksi agilityssa tavoitellaan Juhan mukaan koiran nopeaa ja virheetöntä suoritusta agilityradan lähtöviivasta maalilinjan ylittämiseen.

Juha neuvoo jokaista kiinnittämään etenkin alussa erityistä huomiota koiran koulutukseen. “Vasta sitten kannattaa lähteä itse pikajuoksutunnille. Vaikka nämä eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. “

Koirasta ei kannata tehdä ohjaajasta riippuvaista

Mitä parempi on koiran yksittäisten esteiden “itsenäinen” osaaminen, sitä pidemmälle pääsee. Koirasta voi herkästi tulla riippuvainen ohjaajasta.

Ongelmia tulee eteen silloin, jos ohjaaja on myöhässä, ohjaus ei ole oikea-aikaista tai ohjaajan tulisi olla radan jatkumon kannalta jo jossain muualla.

Käytännössä agility on Juhan mielestä lista temppuja, jotka koira opetetaan tekemään ensin itse ja sitten yhdessä ohjaajan kanssa. Kun ollaan siinä vaiheessa, että esteosaaminen on hyvällä tasolla, aletaan tekemään ratatreeniä.

Näin koira oppii, mitä mikäkin ohjaus tarkoittaa. Asioista tulee huomattavasti helpompia, kun koiran esteosaaminen on tässä vaiheessa jo hyvällä tasolla.

Hyvin koulutetun koiran kanssa tekeminen on nautinnollisempaa

Juurikin tähän liittyen, Juhan alkeiskursseilla mennään koiran esteosaaminen edellä ja kotiläksypohjaisesti. Valmennettavat joutuvat itse miettimään, mitä tässä ollaan tekemässä.  

Alkeiskurssilla lähdetään hakemaan ja pohtimaan myös sitä, mikä sopii juuri sinun koirallesi. Tämä on johdatusta erityisesti siihen, että kisoissa on vaikea pärjätä, tai siellä ei ainakaan ole niin kivaa, jos ei koskaan aikaisemmin ole joutunut itse miettimään ohjausvalintojaan, vaan joku toinen on aina kertonut ne sinulle.  

Myöskään vaikeisiin asioihin ei Juhan valmennuksessa alussa mennä, kuten pujottelun tai kontaktien opettamiseen. Näiden esteiden hyvä opettaminen käydään läpi erillisillä kursseilla, jotta se tärkeä asia eli esteosaaminen, saadaan kaikilla osa-alueilla parhaimpaan mahdolliseen kuntoon.

Hyvä ryhmädynamiikka vie eteenpäin

Hyvä ryhmädynamiikka on tärkeä osa agilityharrastamista. Hyvässä hengessä treenaaminen, toisten kannustaminen ja tsemppaaminen on tärkeää ja se vie jokaista ryhmäläistä eteenpäin!

Tätä asiaa Juha korostaa ja esimerkiksi FitDog Agilityteam leirillä tässä on onnistuttu. Leirit ovat kerta toisensa jälkeen yhteisöllisiä ja niissä treenataan hyvässä hengessä.  

Ryhmäjakojakaan ei tarvitse aina tehdä niin, että tässä treenaa kolmosluokassa kisaavat ja tässä ryhmässä kaikki ovat aloittelijoita. Juha on huomannut, että monesti “ummikkona” kehittyy nopeammin, kun treenaa hieman kokeneempien harrastajien seurassa!

Toki aloitteleva koirakko voi hieman ahdistua, jos treenaa aina itseään parempien kanssa. Juha haluaa kuitenkin muistuttaa, että tällaisessa tilanteessa ei vaadi itseltään samaa, kuin toistakymmentä vuotta agilitya harrastaneelta treenikaverilta.

Koirien fysiikasta pidetään huolta

Juha on totuttu näkemään kilpailuradoilla hyvin fyysisenä ohjaajana ja myös Juhan koirat tahkoavat kerta toisensa jälkeen kilpailujen nopeimpia aikoja.

Halusimmekin kysyä, miten Juha treenaa omaa sekä koiriensa fysiikkaa? Juha kertoo pitävänsä koirien kunnossa pitämistä erittäin tärkeänä agilityssa, siksipä koirat saavat päivittäin monipuolista liikuntaa ja ne huolletaan säännöllisesti.

Juha itse sanoo, että voisi tehdä oman fysiikan suhteen jotain ehkä paremminkin. Toisaalta, tulokset puhuvat puolestaan. Kyllä siellä jotain tehdään oikeinkin, kun tilastojen kärjessä keikutaan kärkiajoilla.

Pohjat on ainakin kunnossa, sillä Juha on treenannut monipuolisesti nuoruutensa ja yleisurheilua kilpatasolla 15-vuotiaaksi asti. Lajivalikoimaan on kuulunut yleisurheilun lisäksi mm. juoksu, jalkapallo, salibandy ja lentopallo. Näistä on varmasti tullut hyvä pohja myös agilityradalla liikkumiseen. Muutama vuosi sitten Juha aloitti myös uutena lajina alppihiihdon.

Alppihiihtoa lähdettiin tekemään kylmiltään, ilman sen kummempaa pohjaa. Mutta vaikka laji on uusi, niin tekemällä sitä oppii muiden mukana. Asenne ratkaisee -aina!

Juha “nollakone” Orenius osaa kilpailemisen taidon!

Kun katsoo Juhan tuloksia tai sitä rautaisen kovaa tekemistä radalla tulee miettineeksi, miten Juha oikein sen tekee? Vaikka Juha on valmentamisen rautainen ammattilainen, joka saa ohjaajat tekemään maksimisuorituksena, hän on itse kovaakin kovempi kisaaja!

Kilpailutilanteisiin tulee antautua, siellä pitää tehdä kaikkensa eikä pelätä mitään.

Kisaaminen on kivempaa ja huomattavasti rennompaa, kun asiat on treenattu hyvin. Niin hyvin, että nollan tekeminen on todennäköisempää, kuin jonkun muun tuloksen tekeminen.

On tärkeää tehdä kilpailutilanteessa aivan samat asiat kuin treeneissäkin. Juha korostaakin sitä, että ei jätä mitään tekemättä, vaikka kyseessä onkin kilpailutilanne.

Yritä luoda tilanne, jossa olet parhaimmillasi ja pyri siihen!

Juhan mukaan kilpaileminen ja siellä suoriutuminen on persoonakysymys. Emmekä valitettavasti saa yksioikoista vastausta siihen, miten siellä kisoissa tehdään se nolla. Se on yksilöllistä.

Juhan vinkit, kun olet lähdössä kisoihin:

  1. Keskity tekemiseen!
  2. Ohjaa huolellisesti!
  3. Pidä yhteys koiraan!
  4. Alkulämmön ottaminen auttaa jännittämiseen.
  5. Älä tee kisasta mitään sen isompaa juttua.

Kilpailujännitys voi olla haitallista ja passivoida, tai sitten virittää liian korkealle. Tällöin on hyvä miettiä, saatko sinä itsestäsi enemmän irti, kun kyseessä on “tiukka paikka” vai toisinpäin? Jos passivoidut, kokeile tehdä kilpailutilanteesta mielikuvissasi enemmän treenitilanne.

Jokainen, joka seurasi EO-karsintoja Vantaalla, näki kuinka Juha kompastui radalla viedessään Rheaa kepeille. Hanskat ei tipahda, periksi ei anneta, vaan koira viedään kepeille, tehdään nollarata ja näin varmistetaan paikka EO-joukkueeseen, sillälailla!

European Open 2017 -karsintakilpailu 18.2.2017, Vantaa. Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Positiivisuus on kivaa ja sitä ei voi koskaan olla liikaa

Kilpaileminen on yksi osa agilitya, eivätkä kaikki kilpaile kärjessä, tai edes halua sitä.  Agility on suosiotaan kasvattava laji, jossa on mukana yli 10 000 harrastajaa Suomessa. On seuroja ja yhdistyksiä, erilaisia koirakouluja ja agility on muutenkin hyvin sosiaalinen ympäristö kaikkinensa.

Agility ei myöskään ole ainoa urheilulaji, jossa ihmisten kanssakäymisessä keskenään saattaa joskus olla ryppyjä. Ilmapiiri-asioissa onkin menty eteenpäin. Suuntaus on hyvä ja Juhan mielestä tämän suuntauksen pitääkin jatkua.

Hän sanookin, että jokainen yksilö ja agilityharrastaja voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miten lajin henki pysyy hyvänä ja paranee entisestään.

Pienistä asioista nämäkin asiat lähtee. Jokainen voi päättää, että tsemppaa muita enemmän ja luo sitä kautta hyvää koko juttuun! 

Juha on huomannut, että liiallinen kilpailunhalu (lajissa kuin lajissa) voi tuoda negatiivisia piirteitä lajiin. Hän ei voi enempää korostaa sitä, että hommaa tulisi tehdä positiivisesti.

Turha kiukuttelu treeneissä tai kisapaikoilla muille tai koiralle kannattaa jättää minimiin. Ja vaikka itse tekee asiat hyvin, sen ei tarvitse olla muilta pois! Oli sitten huippu taikka aloittelija, niin hyvä fiilis on kaiken a ja o. “Positiiviset asiat on kivoja!” Juha sanoo.

Juha haluaisi nähdä agilityurheilua valtamediassa

Puhuimme hieman tulevaisuudesta ja agilityn statuksesta urheilulajina. Juha pohtii, että olisi hienoa, jos kymmenen vuoden päästä agility voitaisiin nähdä lajina, jota esitettäisiin kansallisissa medioissa, muiden urheilulajien rinnalla.

Juha toivookin, että lajin urheilullinen kehitys menisi eteenpäin. Se, pääseekö agility koskaan säännöllisesti valtamediaan, jää nähtäväksi.

Agilityssa voisi Juhan mukaan olla myös selkeämmin erotettavissa “huippuagility”. Kuten esimerkiksi vaikka jalkapalloa pelataan ympäri maailmaa. Osa pelaa huipulla, suurempi osa kotipihalla. Ne eivät syö toisiaan pois, päinvastoin!

Lajin kannalta on tärkeää, että sen parissa on ihmisiä. Agilitya saa ja kannattaa ikäänkuin “vain” harrastaa, mutta siellä saa olla myös huipulla.

Mitä kansainvälinen kilpailukokemus on opettanut harrastajana ja valmentajana

Kuulemma Juha on oppinut kansainvälisellä valmennus- ja kilpailu-urallaan puhumaan englantia. “Agilitysanasto on kyllä kunnossa! Noh, kyllähän sitä on myös oppinut tulemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen.” Juha lisää.

Hän puhuu myös ulkomailla vallitsevasta yhteisöllisyydestä ja toisista välittämisestä! Italiassa ja Espanjassa agilityvalmennuksissa jengi on yhdessä aamusta iltaan. Kukaan ei lähde kotiin, kun oma ryhmä loppuu. Leireillä ollaan yhdessä ja lapset leikkivät mukana.

Samaan hengenvetoon Juha kuitenkin varoittaa yhteisöllisyyden nostattamista hauskoilla pallopeleillä, agisählyllä tai cartingilla liikaa! Nämä tapahtumat voivat yltyä kilpailuhenkisillä agilityharrastajilla (hyvässä hengessä) hyvinkin kiivaiksi taistoiksi.

Tästäkin voi päätellä, että tietynlainen kilpailuhenkisyys ja periksiantamattomuus on tärkeitä ominaisuuksia matkallaan menestykseen.

Agilityurheilijat.fi halusi kysyä bonuskysymyksenä, mikä on Juhan mielestä turhin agilityohjaus?

Juha sanoo, että ei turhia ohjauksia varmaan voi sanoa yleisellä tasolla. Mutta hänelle itselleen turhin ohjaus on Back Lap. Hmm… Oletko nähnyt Juhan joskus tekevät tämän ohjauksen?

Fraasi, jota toistat?

Juhan valmennuksessa joskus ollut on varmasti kuullut: “JUOKSE!”

Tai sitten: ”katse koiraan, ohjaus päällä koko ajan!” Suurin osa hyllyistä johtuu Juhan mukaan siitä, että kertakaikkiaan mennään, eikä muisteta ohjata. Koko ajan ohjaus päällä, ollaan koko ajan yhdessä koiran kanssa. Simppeli ohje, jota kannattaa kokeilla.

Loppuanalyysi FitDog Agilityteam -leirillä Eetu Rajalan suorituksesta

Oli hienoa ja antoisaa päästä istumaan saman pöydän ääreen Juha Oreniuksen kanssa. Yritimme imeä kaiken mahdollisen opin itseemme.

Juha on vaativa ja luja valmentaja, joka saa ihmiset onnistumaan. Hän haluaa onnistua, mutta samaan aikaan hän haluaa, että muutkin onnistuvat!

Juha toivoo jokaisen omalta osaltaan kantavansa kortensa kekoon, jotta hyvä ja positiivinen meininki agilityn parissa jatkuu 🙂 .

Aglityurheilijat.fi kiittää ja toivottaa onnea ja menestystä seuraavillekin vuosikymmenille!

Voit käydä tutustumassa AgilityAkatemian sivustoihin täällä.

AgiliyAkatemian omat Facebook-sivut löytyvät täältä.

Save

Vastaa