Terapia-agilitya treenikuplassa: Kouluttajaesittelyssä Marjo Korander-Taavitsainen

Artikkelikuva: Jukka Pätynen

Me tutustuimme Marjo Korander-Taavitsaiseen treenien lomassa ja yritimme päästä Marjon pään sisään hänen koulutusajatuksistaan. Marjo tosin osaa nettisivujensa mukaan myös hypnotisoida, joten pääsiköhän Marjo kuitenkin meidän pään sisään? Treenattiinkohan me hypnotisoituna? Apua!? Marjolla on huikea määrä osaamista ja Marjon tavasta kouluttaa voisi moni agilityvalmentaja ottaa oppia!

Tiedätkö sen tunteen, kun treenit menee kertakaikkisen putkeen ja treenien jälkeen on mahtava onnistumisen tunne? Yleensä ajatellaan, että silloin juuri minä ja koirani onnistuttiin ja rokattiin radalla, mutta oletko ajatellut, miten valmentaja vaikuttaa tuon tunteen muodostumiseen?

Kävimme Marjon treeneissä ja väitämme, että usein valmentaja tekee tuosta tunteesta puolet. Tämä alkaa sillä, että valmentaja on suunnitellut juuri sinulle sopivan radan, joka tarjoaa onnistumisia, mutta siinä on myös sopivasti haasteita ja paikkoja itsensä ylittämiseen. Itse treeneissä valmentajan pitäisi saada sinut ylittämään itsensä ja olemaan tyytyväinen omaan suoritukseesi, näin syntyy treenikupla!

Kuvaaja: Anne Huotari

Marjo Korander-Taavitsainen

  • 3 lapsen äiti Vihdistä
  • Agilitykouluttaja, urheilupsykologi ja psyykkinen valmentaja
  • Kilpailee mini3 luokassa Taiga ja Saara gööteillä ja maxi3-luokassa bordercollie Rytsölän kanssa
  • Kouluttaa Lägi-areenalla Lohjalla ja Koirakoulu Sudenpennun hallissa Vihdissä. Kutsuttuna muuallakin.

Marjo onkin sitä mieltä, että vain hyviä harjoituksia kannattaa tehdä. Hän yrittää auttaa valmennettaviaan pääsemään treenikuplaan, joka on sitten helppo siirtää myös kisatilanteeseen. Hän yrittää myös saada valmennettavaa näkemään treenin onnistumiset, eli mitä treenistä kannattaa ottaa jatkoon mukaan ja mitä jättää kyydistä pois.

Vaikka tähtäin olisi huipulla, treenaamisesta pitää nauttia. Tärkeää on säilyttää treenaamisessa hauskuus, agility ei saisi koskaan olla Marjon mielestä tiukkapipoista puurtamista eikä koiralle epäreilua. Harrastus ei saisi myöskään ahdistaa. Kun nauttii siitä mitä tekee, onnistuu ja silloin on myös helpompi lähteä kisoihin onnistumaan!

Entä jos hauskuus ja agilitymotivaatio häviää?

Tällöin kannattaa Marjon mielestä miettiä, miksi on alunperin aloittanut agilityn. Luultavasti ja toivottavasti siksi, että se on kivaa. Mitä pitäisi tapahtua, että agility olisi taas hauskaa?

Valmenna kuin Marjo

  • Valmenna niinkuin haluaisit itseäsi valmennettavan
  • Ole läsnä valmentaessasi
  • Seuraa aikaa huomaamattomasti, ilman että valmennettavalle tulee painostava tunne ajasta (tässä ei osata auttaa, meillä ei ole aavistustakaan kuinka Marjo sen teki)
  • Suunnittele treeni yksilöllisesti tarjoamaan onnistumisen kokemuksia.
  • Sovella rataa tarvittaessa
  • Kysy treenaajan fiiliksiä ohjausten muutoksista ja tekemisestä

Suomen paras kellottaja ja kokonaisvaltainen valmentaja

Marjo kuvaa omaksi erityisosaamiseksi koirakon näkemisen kokonaisuutena, ihmislähtöisen valmentamisen ja ohjaajan vireystilat. Tähän listaan voisi meidän mielestämme lisätä myös valmentajan läsnäolon treeneissä ja treenien kellottamisen. Marjo seuraa ajan kulua tarkasti ja huomaamattomasti, tähän pystyy vain harva valmentaja. Kaikki saavat treenata yhtä kauan ja treenikaveritkin voivat keskittyä agilityn katsomiseen ja silti valmennettava ei edes huomaa kellotusta ja jää tunne, että tauko otettiin koirakon tarpeiden mukaan.

Havainnollistaakseen ohjaajan toimintaa Marjo välillä myös kuvaa valmennettaviaan, jopa näiden huomaamatta. Tällöin myös hyvät asiat treenistä on helpompi löytää, jos ohjaajasta tuntuu, ettei mikään sujunut. Marjo myös keskittyy valmennettavaan täysin ja on läsnä koulutustilanteessa.

Marjo puhuu agilityssa mielummin valmentamisesta, ehkä urheilutaustansa vuoksi. Hänellä on tarkoituksena myöhemmin pätevöityä myös Suomen agilityliiton agilityvalmentajaksi. Marjon mielestä valmentaminen on kouluttamista kokonaisvaltaisempaa.

Marjon osaaminen psyykkiseltä puolelta näkyy paitsi treenin suunnittelussa, niin myös tavassa kouluttaa. Marjo muuttaa omaa tapaansa tsempata valmennettavan vireen ja fiiliksen mukaan, jotta saa ohjaajasta parhaan irti. Ohjaajan vireystila vaikuttaa Marjon mukaan siihen, mitä kannattaa tehdä. Marjo näkee valmennettavistaan usein, jos on huono päivä, eikä treenikuplan muodostaminen onnistu. Tällöin Marjo soveltaa treeniä, niin että ohjaaja varmasti onnistuu.

Epävarmat ajatukset saavat aikaan epävarman suorituksen. Tee oma ohjaussuunnitelmasi, pysy siinä ja päätä ehtiä. Älä epäröi! –Marjo Korander-Taavitsainen

Stressaantuneena tai voimakkaiden tunteiden vallassa uuden oppiminen tai pitkien ratojen mielessäpitäminen on vaikeaa. Treeni ei myöskään ole kovin tuottavaa, jos ohjaaja ei ole aidosti läsnä, vaan ajatukset ovat muualla. Tämä näkyy meidän mielestämme Marjon koulutuksessa myös niin, että Marjo on itse selvästi aidosti läsnä koirakolle.

Valmentaessaan agilitya Marjo tarkastelee koirakkoa kokonaisuutena, vaikka ajatus valmentamisesta onkin ihmislähtöistä.

Kuvaaja: Jukka Pätynen

Oman suorituskyvyn kehittämisestä kiinnostuneet voivat hyötyä urheilupsykologilla käynneistä

Moni hakee urheilupsykologilta apua juuri kisatilanteisiin. Niissä oma paras ei riitä, vaan pitäisi onnistua yhdessä koiran kanssa. Oma olo- ja tunnetila vaikuttavat myös koiraan, joten niihin kannattaa Marjon mukaan panostaa.

Marjo toteaakin, että usein meillä on haitallisia ajatusmalleja itseämme ja taitojamme kohtaan, jotka vaikuttavat toimintaamme ja heikentävät suoritustamme. Nämä ovat usein tiedostamattomia, eli niiden olemassaoloa ei helposti edes huomaa. Näiden tunteiden löytämisessä ja uudelleenmuotoilussa urheilupsykologi voi auttaa. Psyykkisessä valmennuksessa itsetuntemuksella on suuri rooli.

Marjon mielestä moni agilityn harrastaja voisi kehittyä kehujen vastaanottamisessa, joskus voisi sanoa vain kiitos, ilman selittelyjä, kun joku kehuu ratasuoritustasi. Tämä on ihan totta, usein hyvästäkin kisaradasta jää päällimmäisenä mieleen se, mikä olisi voinut mennä paremmin, eikä se kaikki mikä onnistui.

Omantasoiset harjoitukset

Marjon mielestä koirakoiden tulee saada tehdä omantasoisia harjoituksia, eikä jatkuvasti liian vaikeaa. Marjo sanoo tekevänsä yleensä virtaavia ja ihan maksimissaan 25 esteen ratoja, joihin sisällyttää vähintään muutaman teknisen kohdan, jotta radasta löytyy tekemistä kaikentasoisille agilitaajille.

Usein Marjo suunnittelee radan jonkin teeman ympärille, kuten este-erottelu, rytmitys tai irtoaminen. Ideoita ratoihin Marjo bongaa myös kisaradoilta. Marjo painottaakin pohjatöiden tekemisen tärkeyttä. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, on helppo lähteä rakentamaan koiran omaa polkua kohti tavoitetta. Usein, kun kiirehtii liikaa, joutuukin palaamaan taaksepäin.

Marjo haluaakin haastaa valmennettaviaan sopivasti, sillä kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueen reunalla, eikä jatkuvasti tule olla liian syvällä epämukavuusalueella. Marjo auttaa treeneissä jokaisen oman epämukavuusalueen löytämisessä, jolloin kehittyy myös ohjaajan käsitys omista ja koiransa vahvuuksista ja kehityskohteista. Jos siis haet 30 esteen teknisesti haastavia pyörittelyratoja treeneihisi, niin Marjon treenit eivät ehkä ole sinulle parhaita mahdollisia.

Kerrankin treenit, joissa ei tullut kiire missään vaiheessa. Pään sisällä tyypillisesti jylläävä aamuruuhka hävisi ja tilalle tuli rauha tekemiseen. Onnistuminen nuoren koiran kanssa kohotti luottamusta yhteiseen tekemiseen

Kukaan ei ole hidas, jos ei päätä olla hidas

Marjo tykkää yksinkertaisesta ja liikkuvasta perusohjauksesta, joista turhat ”hienoudet” on karsittu pois. Marjo patistaa valmennettavia käyttämään jalkojaan ja toteaakin, että kukaan ei ole hidas, jos ei päätä olla hidas. Kaikki on valmennettavissa. Fraasi, jota Marjo sanookin toistavansa kouluttaessaan on ”Taisit olla pikkuisen myöhässä”.

Marjon tavoitteena on kuitenkin löytää kullekin valmennettavalleen se oma tyyli ohjata ja kaikkien tulisikin miettiä, mikä on paras versio heistä itsestään, eikä vertailla itseään muihin.

Marjon valmennettava Kirsi Rusila kuvaa Marjoa näin:

Oli oikee muuvi tulla sulle. Yksilöllistä treeniä. Radat hyviä, eteneviä ja sopivasti haastavia kohtia. Ei siinä ajassa ehdi 34 ongelmallista ohjausta treenata. Hommassa pitää olla koiraa palkitsevaa etenemistä ja pari jibboa, jossa ohjaaja joutuu töihin. Ihan huippua.

Miten agility voisi kehittyä Marjon mielestä?

Marjo toivoo kisapaikoille enemmän kannustusta. Jokainen suoritus ansaitsee taputukset. Marjo toivoo myös agilityihmisten välisen kunnioituksen lisääntymistä ja negatiivisen energian vähentymistä.

Kuvaaja: Jukka Pätynen

Miten me koimme Marjon treenit?

Marjo ottaa koirakon tason, toiveet ja ongelmat erityisen hyvin huomioon treenejä suunnitellessaan. Treenit suunnitellaan tarjoamaan sopivasti haastetta, mutta myös aina onnistumisen kokemuksia. Ainakin yksäreissä hän suunnittelee radan juuri koirakoille sopivaksi.

Erityisesti pidimme hänen läsnäolon taidosta. Hänen rauhallisuus välittyy myös ohjaajaan. Rauhallisuudesta huolimatta hän kannustaa ja tsemppaa koirakkoa suorituksen aikana ja sen jälkeen. Psykologin osaaminen näkyy hänen valmennuksessa ohjaajan yksilöllisenä huomioimisena ja oman toimintansa mukauttamisena valmennettavan mukaan.

”Treenin tiimellyksessä Marjo tarjosi useampia ohjausvaihtoehtoja ja haastoi ohjaajaa kokeilemaan ”oman vakioratkaisun” lisäksi muita ohjauksia, ei kuitenkaan tuputtamalla ja ohjaajan mielipiteitä ja tuntemuksia kuunnellen. Treeni pysyi mielenkiintoisena koko ajan ja oli pätkitty sopiviin osiin, niin ettei koiran eikä ohjaajan fysiikka joutuneet liian koville. Treeniin sai tulla ja sieltä sai lähteä iloisin mielin.”

Marjon meille suunnittelema agilityrata tarjosi vauhtia ja sopivasti haastetta.

Yhteenvetona, Marjo on ihana, lämmin, läsnäoleva ja osaava agilityvalmentaja! Tällä hetkellä Marjon koulutuksia on saatavilla rajoitetusti, mutta ensi kesästä alkaen taas aktiivisemmin, suosittelemme hänen valmennustaan sydämellisesti kaikille! Yhteystiedot löytyvät Marjon nettisivuilta.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Vastaa