Jirka Vierimaa: Agilitykoiran vireenhallinta

Vieraskirjoittajien teksteistä ensimmäisenä julkaisemme Jirka Vierimaan erinomaisen artikkelin agilitykoiran vireenhallinnasta. Artikkeli on jaettu kolmeen osioon:

OSA 1

Johdanto

Valinnanvapaus vaiheittain

Palkkioiden hallinta

Turhauma ja ”porttiteoria”

OSA 2

Entä, jos koiraa ei ahdista?

Turhaumasta tiimityöhön

OSA 3

Taukoilun taustalla

Taukoilun opettaminen

Lopuksi

OSA 1

Johdanto

Koirien emootiot ovat kiehtova aihepiiri. Niiden yhteensovittaminen käytännön koulutuksen kanssa voi tosin tuntua kaukaiselta. Emootioiden huomiointi osana kouluttamista edellyttää myös inhimillistämistä, joka saattaa tuntua vieraalta. On tärkeämpää hyväksyä, että koira voi kokea esimerkiksi pelkoa, iloa ja ahdistusta kuin kieltää niiden olemassaolo ja vaikutus oppimiseen.

Vire ja sen hallinta ei ole mystistä koirakuiskaamista tai mekaanisia reaktioita ympäristön ärsykkeisiin.

Inhimillistämällä voi tunnistaa omien emootioiden vaikutuksen käyttäytymiseen ja päästä siten askeleen verran lähemmäs niiden merkittävyyttä koiraurheilussa. Inhimillistämisessä on toisaalta kyse hyvin yksinkertaisista asioista.

Esimerkiksi ihmisillä ja koirilla sydämen syke kiihtyy juostessa ja intervalliharjoittelulla on kehoa rentouttava vaikutus. Voimmekin linkittää koiran (tai oman) keskittymiskyvyn ja sinnikkyyden arvioinnin toiminnan tarjoamiseen hengästyneenä, mutta myös ahdistuneena tai iloisena. Suoritus näyttää varmasti aivan erilaiselta!

Inhimillistäminen ei siten tarkoita ihmisten sosiaalisten normien tai arjen pakkojen siirtämistä koiran elämän vaatimuksiin. Aivan ensimmäisenä sen vuoksi, että elämme koirien kanssa valinnanmahdollisuuksien ja hierarkioiden kannalta hyvin eri tavoin rajatuissa olosuhteissa. Voimme inhimillistää ja palkita koiria niin paljon kuin vain jaksamme, eivätkä ne mene siitä pilalle.

Ennemmin treeni menee pilalle, jos inhimillistetään vääriä asioita pitämällä esimerkiksi koiran käyttäytymistä tahallisena provokaationa omille kielteisille emootioille.

Miten koiran emootiot sitten otetaan tosissaan, mutta liioittelematta? Mitä merkitystä niillä on, kun puhutaan agilitykoiran vireenhallinnasta?

Avaan tämän artikkelin aikana vireenhallintaa emootioiden ja taukokäyttäytymisen avulla. Aloitan valinnoista ja valitsemisesta. Ihannetilanteessa koira esimerkiksi sitoutuu aktiiviseen harjoitukseen ja hoksaa rauhoittua tauoilla.

Silloin koira osoittaa hyvää tilannetajua ja ihminen saa keskittyä harjoituksen motoriseen puoleen kaikessa rauhassa. Kun koiran kanssa harjoittelu muuttuu helpommaksi, sille voidaan antaa yhä enemmän vapauksia ja valinnanmahdollisuuksia. Tällainen ihannetilanne edellyttää hyvin järjestettyä harjoitustilannetta ja onnistuneita palkitsemisia, joiden myötä koira ja ihminen tarvitsevatkin tauon.

Valinnanvapaus vaiheittain

Valinnanvapauden astetta voi tarkastella muutamien vaiheiden avulla:

  1. Koira on kytkettynä, jatkuvasti ohjattavana ja sitä palkitaan yhtäjaksoisesti
  2. Koira on kytkettynä, mutta saa tarjota toimintaa ja palkitseminen muuttuu onnistumisten myötä vaihtelevammaksi
  3. Koira on vapaana, mutta jatkuvassa ohjauksessa, palkitseminen muuttuu onnistumisten myötä vaihtelevammaksi
  4. Koira on vapaana ja sitoutuu harjoitukseen, saa tarjota toimintaa, mutta saa valita itsenäisen tauolle siirtymisen harjoituksen vaikeutuessa liikaa. Palkitseminen voi olla vaihtelevaa tai välitöntä.

Nämä vaiheet ovat keksittyjä, joten voit mukauttaa niitä omiin harjoituksiin paremmin sopiviksi. Vaiheet kuvailevat hallinnan määrää ja esittelevät ajattelutapaa yleisesti. Tällainen jaottelu sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa et voi hallita ympäristöä riittävästi.

Kun koiralla on enemmän mahdollisuuksia valita ja ihminen uskaltaa antaa koiran valita, molempien osapuolten jaettu ja iloinen sitoutuminen harjoitukseen on taattua. Järjestä harjoitustilanne jo etukäteen sellaiseksi, että koiralle voidaan antaa vapauksia ja aikaa oivaltamiseen. Toisin sanoen, alkuverryttelyn jälkeen tarvitaan hieman aikaa ja tilaa sekä leikkiä, jonka jälkeen mennään onnistumaan varsinaiseen harjoitukseen.

Palkkioiden hallinta

Koiran tekemät valinnat perustuvat taustalla vallitseviin emootioihin (kuten iloisuus, vihaisuus, turhautuminen, ahdistus, pelko), sillä käyttäytyminen tarvitsee myös emootion moottorikseen. Kun koiran kanssa leikkiessä hyödynnetään sen taipumusta saalistamiseen (mm. jahtaaminen, pureminen, repiminen), leikkiin siinä hetkessä yhdistyvällä emootiolla on väliä. Leikkiminen on rentouttavampaa, turvallisempaa ja yhteisempää, jos siihen liittyy iloisuus.

Vireenhallinta on käytännössä palkkioiden hallintaa, jossa emootioiden osuutta tarkastellaan esimerkiksi palkkioiden vaikutuksen avulla.

Saalis- ja vetoleikki onnistuvat niin iloiselta, turhautuneelta kuin ahdistuneelta koiralta, eikä leikin aikana välttämättä huomaa, millainen olo koiralla on. Saalistuskäyttäytymisen eteneminen ketjuna jahtaamisesta repimiseen voi estyä, jos koiraa pelottaa (vaikka hetkellisesti paikan ollessa vieras ja hälyinen) tai jahtaaminen johtaa vain hellään puruotteeseen. Repiminen voi myös olla aivan tolkutonta, jolloin saalistamisen ja sosiaalisuuden välinen tasapaino katoaa. Tällöin ihminen on ainakin tilapäisesti enemmän leluteline kuin leikkikaveri.

Leikin päättyessä (pyydetään koira irrottamaan lelusta) koirasta voidaan nähdä jotain olennaista:

  • Koira pyytää lisää leikkiä tarjoamalla jotain tuttua temppua tai liikettä (arvaus: iloisuus)
  • Koira aloittaa lähellä oleville räyhäämisen tai äänten perään jähmettyneen (todennäköisesti hyökkäykseen johtavan) tuijottamisen (arvaus: ahdistus)
  • Koira yrittää poistua paikalta tai lähtee jahtaamaan lelua aiempaa hitaammin eli leikin avulla ei voikaan vahvistaa esimerkiksi jahtaamista (arvaus: pelko)
  • Koira ”aloittaa kiroilun”, huohottaa, vinkuu, kangistuu koko kehostaan tai pyrkii jatkamaan jahtaamista soolona (arvaus: turhautuminen)
  • Koira vastaa leikin loppumiseen kuin fyysiseen rankaisemiseen eli vartioi ja puolustaa lelua tai raivoaa lelun poisottaneelle ihmiselle (arvaus: vihaisuus tai hyvin voimakas turhautuminen)

Vireenhallinnan kannalta esimerkiksi leikin vaikutukset koiran olotilaan näkyvät jokaisen leikkihetken jälkeen ja leikkihetkiä toistamalla nämä vaikutukset alkavat yhdistyä harjoituspaikkaan ja –tilanteeseen. Koiran olotila, käyttäytymisen taustalla oleva emootio yhdistyy tilanteisiin jo muutamien kokemusten myötä.

Erilaisia tilanteita tarkasti erotteleva koira voi tietysti yhdistää useitakin emootioita harjoituksen rakenteeseen. Esimerkiksi kentälle siirtyessä koiraa voi turhauttaa viivytetty palkkioiden saaminen, harjoituksen aikana se voi olla todella iloinen kaikesta yhteisestä tekemisestä ja lopulta tämä emootio jää vallitsevaksi kentältä poistuessa. Se on erinomainen lähtökohta tulevia harjoituskertoja varten, mutta tekee turhautumisen mahdollisemmaksi – koirahan osaa jo odottaa iloisia hetkiä ja leikkiä.

Turhauma ja ”porttiteoria”

Koiran astellessa innokkaasti kohti treenikenttää, hihna kiristyy ja ihminen hidastelee. Joku toinen jo huutaa: ”Putkeen! Putkeen!”, jonka perään kaikuu tassujen rapina. Samaan aikaan vastaan tulee toinen koira, joka vetää kohti ja haukkuu vähintään yhtä kiihtyneenä.

Tätä ei tarvitse toistua montaakaan kertaa, kun kentälle pääsemisen tavoittelu (siis treenimotivaatio, treenissä käytettyjen palkkioiden tavoittelu) häiriintyy ja koira oppii muistamaan aiemmin muodostuneen turhautumisen ja pienet säikähtämiset epäselvissä ohitustilanteissa.

Näin ollen koiran on vaikeampi toimia sosiaalisesti vastuullisesti tai diplomaattisesti, mitä se luultavasti osaisi tehdä vapaana koiralaumassa liikkuessaan. Koira ei kuitenkaan muutu suoranaisesti vihaiseksi tai pelokkaaksi, koska leikkiä on aina tarjolla ja harjoittelu on ainakin osan ajasta turvallista, hulvattoman hauskaa ja ennen kaikkea yhteistä.

Turhauma voikin muuttua ahdistukseksi, kun jotain epämiellyttävää on yhdistynyt harjoituskertojen alkuun ja treenikentän lähestymiseen. Epämiellyttävällä tarkoitetaan useimmiten palkkioiden viipymistä ja koiran tekemien valintojen merkityksettömyyttä sopeutumisen kannalta liian vaativassa (nopeassa, ahtaassa, äänekkäässä ym.) tilanteessa.

Vihjeenä ahdistuneelle räyhäämiselle toimii voimakkaimmat äänet, vastaantulevat koirat, oviaukoista siirtyminen ja ihmisen paikoilleen pysähtyminen. Räyhääminen on hetkellinen tehokeino ahdistuksen purkamiseen.

Toisaalta leikkimällä purettu ahdistus voi näyttää sosiaalisesti soveliaammalta ympärillä oleville, mutta olla vaikutuksiltaan leikkiä vähemmän sosiaaliseksi muuttava. Koirahan muistaa tilanteen, johon leikki liittyy ja olotilan, josta leikki alkaa ja johon se päättyy.

Vetoleikin kesken pyydetyt irrotukset eivät ole ainoastaan hallintakeino katkaista saalistuskäyttäytymistä, vaan ennemmin suuntaa antava havaintopiste kertomaan ihmiselle, mitä koiran ihon alla mahdollisesti tapahtuu. Koiran emootioiden kannalta ahdistusta tai turhautumista purkavaa leikkiä tulisi jatkaa jännissä tilanteissa pieninä palasina koiran rentoutumiseen asti.

Silloin päästään siirtymään valinnanvapauden vaiheesta seuraavaan, leikki säilyy jatkossakin sosiaalisempana ja opimme itse mukautumaan nopeammin koiran tarpeisiin. Prosessissa tulee hiki, mutta seuraavaa harjoituskertaa varten koira on oppinut jotain tärkeää.

OSA 2

Entä, jos koiraa ei ahdista?

Aivan! Sehän on loistavaa! ”Porttiteorian” tai mahdollisten uhkakuvien todeksi muuttuminen onkin vain yksi mahdollisuus, jos harjoitustilanteet ovat koiralle toistuvasti mahdottomia tai hyvin vaikeita tehtäviä ratkaistaviksi. Silloin ei suotta säikytellä ihmisiä ahdistukseen mahdollisesti johtavalla turhautumisella, vaan keskitytään mieluummin iloisuuden ja turhautumisen eli palkkioiden saamisen ja palkkioiden viipymisen tasapainoon.

Avainsana on resilienssi ja sillä tarkoitetaan sinnikkyyttä. Käytännössä leikkiä ja toimintaa tavoitteleva koira voi turhautua, kun se hyvistä yrityksistä huolimatta jääkin ilman leikkiä tai harjoituksessa eteneminen on sen vireeseen nähden liian hidasta (tällöin kokemus palkkioiden viivästymisestä on oletettavaa).

Turhautumisen aikana voi esiintyä lähes mitä tahansa käyttäytymistä ja monet liittävätkin sen koiran luonteeseen ja temperamenttiin. Esimerkiksi pessimistisenä nähty koira muuttuu passiivisemmaksi ja alkaa varoa ympäristöään tai välttelee estettä, jonne ei päässyt tai jossa se ajautui ihmisen kanssa virheeseen.

Älykkäänä ja nokkelana, ehkäpä optimistisena pidetty koira puolestaan saattaa tulla hakemaan lelun ohjaajan taskusta ja tekee aloitteen leikkimisestä (tavallaan hyvää ongelmanratkaisua muuttaa turhauma yhteiseksi leikiksi ja kertoa, milloin palkkion hetki omasta mielestä oli).

Vaativana ja impulsiivisena pidetty koira saattaa siirtyä ärhäkkään sijaiskäyttäytymiseen ja aloittaa esimerkiksi ohjaajan puremisen tai katoaa sermien yli liitäen naapurin radalle.

Turhaumasta tiimityöhön

Koiran huomatessa, että ihminen laittaa lelun taskuun ja pyytää koiraa istumaan, seuraavan leikin viipyminen on ilmiselvää. Tällöin koira voi ilmaista turhautumisen ääntelemällä, poistumalla, maata haistelemalla, hidastelemalla, pöllimällä lelun taskusta tai valitsemalla lemppariesteelle ”karkaamisen”.

Turhautuminen tuo lisää voimaa käyttäytymiseen, mutta koiralle sinnikkyyttä opettamalla voi itse vaikuttaa siihen, mihin käyttäytymiseen se voima yhdistyy. Karkaamiseen ja haukkumiseen ei tarvita turhaumasta lisää voimaa, vaikka haukkuminen voikin olla valtavan sinnikästä.

Turhauma käännetään iloksi yksinkertaisella tavalla, ennakointia ja muita opittuja taitoja hyödyntäen. Voit hyödyntää seuraavia vaiheita turhauman blokkaamisessa niin taukokäyttäytymistä kuin varmempaa estesuoritusta harjoitellessa.

1.Koiran pitää osata turhaumankin aikana tavoiteltava käyttäytyminen todella hyvin. Valitse jokin mahdollisimman käytännöllinen vaihtoehto, jota voit käyttää monissa tilanteissa. Tavoitteen pitää olla ennalta palkkioiden avulla harjoiteltu, jolloin siihen on liittynyt haluttu emootio. Kuonokosketus käteen, istuminen ja liiska-asento makuulla ovat hyvin yleisiä vaihtoehtoja.

2. Tavoitekäyttäytymiseen pitää olla olemassa jokin vihjesana tai elevihje, joka nopeuttaa ohjaamista ja helpottaa ihmisille oppimisen havaitsemista. Tuijottaminen ja vasten hyppiminen olisivat puoli-ilmaisia monen koiran kanssa, mutta ne voivat olla vaikeasti aloitettavissa, ohjattavissa ja pysäytettävissä.

3. Kolmantena tarvitaan ohjaavan ihmisen eleitä ja toimintaa tai tilanne, joka aiheuttaa turhautumisen. Sen perusteella järjestetään ongelmanratkaisuun keskittyvä harjoitustilanne. Jos eleitä on useampia (kuten asento, liike, ääni ja käsimerkki), aloita yhdestä ja lisää eleitä tarpeen mukaan pinoon onnistumisten myötä. Älä aloita hankalasta yhdistelmästä kokonaisena, koska harjoittelussa onnistumiseen tarvitaan aina kaksi kartalla pysyvää osapuolta – ei siis riitä, että itse tiedät ja osaat, jos koirasi joutuu mahdottomaan tehtävään.

4. Jokainen agilityharrastaja varmasti tuntee ennakoinnin merkityksen ja törmää etenkin lajiin tutustuessaan ristiriitaiseen elekieleen ohjatessa koiraansa. Näytä turhautumista aiheuttava, koiraa harhaanjohtava ele ja sano heti perään vihjesana (koiran näköhavainnon ja vihjesanan aloittamisen välillä aikaa 1 sekunti), mitä haluat koiran tekevän. Harjoittele lyhyinä ja intensiivisinä sarjoina. Palkitse onnistumiset välittömästi, jolloin vahvistat välitöntä ja tavoiteltua haluttuun vihjeeseen reagointia, joka auttaa koiraa ennakoimaan ja pääsette harjoitellessa myös seuraaviin vaiheisiin.

5. Havainnoi koiran ennakointia, se on nyt erittäin tärkeä oppimisen ja vireenhallinnan mittari. Antaessasi ”väärän” vihjeen, koira tekeekin juuri palkitsemallasi tavalla eli voit jättää edellisessä vaiheessa käyttämäsi apuvihjeen pois. Turhautumista aiheuttanut ele on yhdistynyt toivottuun toimintatapaan ja palkkioon (tällainen paritus voi tapahtua hyvin vaihtelevasti 5-50 toistolla). Repsahdusriski vanhaan tapaan ei ole kovin suuri, jos käyttämäsi palkkio on koiralle tavoittelemisen arvoinen. Vanhoihin tapoihin taipumista voi ennaltaehkäistä myös sen avulla, että harjoittelet erinäköisessä tilanteessa kuin missä ongelmakohta on päässyt muodostumaan. Vähennä ulkopuolisia häiriöitä arviosi mukaan ja tee harjoituksia esimerkiksi koiran ollessa hieman tavallista väsyneempi.

OSA 3

Taukoilun taustalla

Agilitykoira katsoo ohjaajaa keskimäärin useammin ja pidempään osana yhteistyötä ja ongelmanratkaisua kuin pelastuskoira tai kouluttamaton lemmikkikoira. Oppimishistoria siis näkyy agilitytilanteissa ilmiselvästi. Kuten missä tahansa muussakin harjoittelussa, agilityssakin tarvitaan taukoja, jolloin ihminen keskittyy muuhun ja sammuttaa koiran odotuksia tulevasta actionista.

Vihjeet (kuten taukoalusta, 2on–2off-kohde, vihjesana tai elevihje) täytyy yleistää huolellisesti ja mieluiten vastaavalta näyttävien kohteiden tai eri ihmisten avulla. Aluksi vieraiden kanssa leikkiminen on plussaa, sillä sen etuna on, että koulutettu koira ymmärtää vieraan elevihjeitä jopa yhtä hyvin kuin oman ihmisen. Sanalliset vihjeet voivat olla aluksi epäselviä, mutta jos koira tunnistaa vihjesanan, se pystyy yleistämään sen ensimmäisellä kerralla ihan muutamalla tai viimeistään alle 50 toistolla.

Vieras voi opettaa ensimmäiset sanalliset vihjeet palkkioita tarkoittavina kehusanoina leikin ohella, jolloin koiran huomataan innostuvan tulevasta leikistä jo kehun kuultuaan. Tällaisen ennakoinnin oppiminen antaa koiralle hyvän syyn kuuntelemiseen. Vieraiden ihmisten toteaminen turvallisiksi tyypeiksi lisää koiran sosiaalisuutta esimerkiksi helpottaen heistä ja heidän kiinnostavista puuhistaan luopumista.

Puheen ja eleen vihjeyhdistelmä on erinomainen, etenkin kuuntelemisen sijaan helposti katsomaan oppivan koiran kanssa. Harjoituksen voi järjestää myös sellaiseksi, että koira oppii kuuntelemaan (puhe tulee selvästi ennen toimintaa tai puhe kuuluu koiran takaa sen edetessä) ja elevihjeet johtavat sitä harhaan tai ovat vähintään merkityksettömiä häiriöitä. Tällaista opetetaan joka tapauksessa esimerkiksi juoksemalla itse esteen ohi, mutta koiran pitäisi mennä sen kautta. Jokaisella agilityyn tutustuneella koiralla on siis jo kokemusten myötä hyvät valmiudet tällaiseen oppimiseen.

Taukoilun opettaminen

Esimerkiksi agilityhallissa odottamisen taustalla kuuluu ääniä, näkyy liikettä, tulee yllätyksiä, jatkuvasti muuttuvista hajuista puhumattakaan. Jokainen annettu palkkio on askel parempaan suuntaan, mutta ympäristö voi olla liian vaikea riittävälle rentoutumiselle ja suorastaan kannustaa hyperaktiivisuuteen.

Koirien oppimisesta myös tiedetään, että kiihdyttävässä tilanteessa rauhoittumisen harjoittelu ilman taidon opettamista muualla siirtää kiihtymystä myös taukoiluun.

Tarvitaan neljä pääkohtaa, joiden avulla taukokäyttäytymisen harjoitus voi onnistua ja pysyä tasapainossa tarvittavan kiihtymisen kanssa.

1. Vihje päällä koko ajan keston kouluttamiseksi

Agilityyn ihanteellisen koiran temperamentti on luultavasti hieman haastava. Se reagoi nopeasti pieniinkin vihjeisiin ja konkreettisesti kiihdyttää vauhtia myös väsyessään. On varmasti sensaatiomaista päästä radalle tällaisen koiran kanssa, mutta tasapainottelu taukojen ja odottelun kanssa voi tuntua täysin vastakkaiselta. Sensaatiot vähenevät vauhtihulluuden myötä, jos jalat alkavat toimia aivoja nopeammin.

Koiran turhautuminen on vain äänekäs, rauhaton ja tympääntynyt vastaus ohjaajan palkitsemisen päättymisestä vihjaileviin eleisiin. Sellaiset menevät koiralla nopeasti tunteisiin ja ihminen saa välitöntä palautetta ohjaamisestaan.

Toiminnan tarpeen vuoksi helposti turhautuvan koiran ohjaaja pärjää taukoajat vahvistamalla taukokäyttäytymistä kohdealustalla (selkeyttää tehtävää koiralle, koska vihje ja lupa tehdä palkkioiden eteen on koko ajan on-asennossa) ja leikkimällä (jahtaamisen, puremisen ja repimisen lisäksi myös etsiminen on mielekästä, jolloin saalistuskäyttäytymisestä vain intensiivinen tuijotus jätetään tauoilta pois) eli muuttamalla harjoituksen odotteluajan ohjatuksi.

Oppimiskyky kuitenkin säilyy hyvänä ja mahdollisesti jopa paranee, sillä palkattominakin hetkinä koirat haluavat löytää jonkun ymmärrettävän ja ennakoitavan (palkkioihin päättyvän) kaavan meidän toiminnastamme. Yksivuotias juoksemisesta ja leikkimisestä innostunut koira ei välttämättä löydä mindfulnessia agilitytreenin tauoista, vaan sitä tauottaa parhaiten leikkiminen ja tasainen liikkuminen. Taukoilu tarvitsee siis taustavahvistusta muualta.

Äänistä ja muiden liikkumisesta jähmettynyt, taukoilusta kieltäytyvä ja sitä välttelevä sosiaalisesti räiskyvä koira, joka saattaa osoittaa aggressiota treenikavereita kohtaan sekä viihdytettynä ylikuumenee vetoleikistä (leuat jumittuvat kiinni leluun, tärisevät avatessa, koko koira voi täristä), on todennäköisesti ahdistunut.

Emootiona ahdistus näyttäisi olevan aivan yleistä paimentyyppisillä koirilla. 1990-luvun koiratutkimuksista alkaen sen tunnistamista on pyritty helpottamaan, sillä ahdistus sekoitetaan usein pelokkuuteen, mutta pystytään erottamaan vihaisuudesta. Ihmiset kertovatkin, ettei koira palautuu rähinästä niin nopeasti, ettei se voi olla vihainen – taipumus rähinään on kuitenkin niin suuri, että koiran ajatellaan pelkäävän ja paineistuvan.

Paimenkoirat jalostetaan tekemään aktiivista yhteistyötä ihmisen kanssa, ne ovat herkkiä äänille ja liikkeille, eivät välttämättä pidä suuremmin käsittelystä ja niillä on valtava monipuolisen liikunnan ja toiminnan tarve. Normaalisti päivittäin ravittuna niistä tulee vahvoja ja kestäviä liikkujia hyvin vähäisenkin puuhastelun seurauksena. Sellainen riittää vallan hyvin olosuhteiksi ahdistuksen muodostumiselle, sillä energian tankkaaminen yhdistettynä täyttämättömiin tarpeisiin ja kiihdyttävään ympäristöön pakottaa koiran tavoittelemaan helpotusta ahdistukseen.

Terrierityypin koirat ovat tässä suhteessa helpompia tai ainakin suoraviivaisempia, kun niiden saalistuskäyttäytyminen on kokonaisempaa, itsenäisempää ja siten ehkä esteisempää ahdistuksen muotoutumiselle.

Oli koira millainen tahansa, luonteeltaan tai perimältään, se havaitsee ympäristöään ja pyrkii löytämään palkkioihin tai olon helpotukseen liittyviä ja niitä ennakoivia vihjeitä. Oma taukoalusta on aktiivisuutta vahvistavassa ja sitä ennakoivassa ympäristössä hyvin selkeä kohde, jota kannattaa hyödyntää.

Jos haluaa koiran taukoilevan tai edes yrittävän sitä ilman suurempaa erillistä harjoittelua, taukokohteen pitää olla hyvin selkeä. Se pitää pystyä havaitsemaan ja erottamaan muusta ympäristöstä, vaikka olo olisi kuin lapsella irtokarkkipussin ahmimisen jälkeen. Patja agilitypöydällä jää tuskin keneltäkään huomaamatta, etenkin kun sen päälle saa kiivetä. Kokeneemmalle koiralle voi jättää vaikka hihnan maahan merkiksi tai vetää hiekkaan viivan, että ”nyt ollaan tässä ja vedetään henkeä”.

Alustan suhteen voi muodostua myös suosimista, joka näkyy lepäillessä kotioloissa. Koko seuran koirat eivät välttämättä voi sijoittaa omia nojatuolejaan yhteiseen treenihalliin, mutta muhkeaa patjaa tai kevythäkkiä jaksaa laiskempikin henkilökunta roudata mukanaan. Valitse siis taukoilun kohteeksi sellainen alusta, jolla koirasi viihtyy jo valmiiksi, sillä se voi olla hyvinkin kriittinen lähtöpiste vireenhallinnan harjoittelulle.

2. Palkkiosana houkutuksista erottavana merkkinä

Kaikki tietävät, että koira erottaa ihmisen peurasta, tutun vieraasta ja hyppäämisen maahanmenosta. Nämä taidot perustuvat erotteluun, jota voidaan käyttää apuna myös koulutukseen suunniteltujen palkkioiden kohdalla. Yksi palkkasana voi tarkoittaa ohjaajan kädestä jahdattavaa tai siitä lentävää makupalaa, toinen lelun jahtaamista ja riepottelua, kolmas etäälle sijoitettua lelua.

Vireenhallinnan kannalta eri tilanteissa käytetyt palkkasanat yhdistävät erilaisia käyttäytymisiä kyseisiin hetkiin. Taukoalustalla olevalle koiralle voi opettaa esimerkiksi malttia palkitsemalla sitä suoraan alustalle tai vapauttaa se alustalta riehumaan ihmisen kanssa. Palkkasanat ennakoivat siis palkkiovälineiden ohella jotain tekemistä. Yksi palkkasana voi tarkoittaa makaamista ja syömistä, toinen pystyyn syöksähtämistä ja leikkiä.

Koiran ennakoidessa tai ehkä ”toivoessa” jotain tiettyä palkkiota tauon aikana, voidaan kuitenkin asettaa harjoitukseen paljon ehtoja. Vireenhallinta on palkkioiden hallintaa, joiden avulla tehdään käyttäytymisen hallintaa. Ensin koiran vain tarvitsee sitoutua käytettyjen palkkioiden tavoitteluun. Tauolta voidaan esimerkiksi vapauttaa lelulle ja siirtyä leikkien radan puolelle vasta, kun taukopaikalla namien syöminen muuttuu rauhallisemmaksi. Tässä hetkessä lelupalkkiota tarkoittava palkkasana tulee myös ihmisen aloitteesta ja parhaimmillaan koiralle yllätyksenä, jolloin vire kohoaa ihmisen aloitteesta koiran sitouduttua taukoiluun.

3. Mitä vire on käyttäytymisenä minun koirani kohdalla?

Tee taukokäyttäytymisestä koirallesi kokovartalotehtävä. Agilitytilanteissa aktivoituminen on helppoa ja monet koiran asennot tai liikkumisen suunnat näyttävät ennakoinnilta aktiivisen harjoituksen suuntaan. Silloin paikallaan oleminen voi muuttua pakottavaksi epätehtäväksi, jonka toistaminen ystävällisestikin on koiralle epämiellyttävää. Kokovartalotehtävän opettaminen helpottaa koiran viretilan lukemista, sillä ääntely on vireenhallinnan kannalta ärsyttävä ja pelottava mittari. Hiljaisuus muistuttaa lähinnä riskeistä, että minä hetkenä hyvänsä voi tulla virhe. Tarvitaan ”enemmän käyttäytymistä”, jotta voidaan järjestää edes hieman paremmin niitä havaintoja, joita koirasta saamme.

Harjoittele taukokäyttäytymistä koiran kanssa jossain ihan muualla, agilitysta irrallisessa tilanteessa. Jos opetat sille kyljelleen kaatumisen ja siinä asennossa makaamisen alustalla temppuna, voit lueskella toimintavalmiutta ja rentoutta sen lihaksista ja hengityksestä hyvinkin helposti. Havainnointi on yhtä helppoa ja kiehtovaa kuin pyrkisi ymmärtämään itselleen vieraan eläinlajin sielunmaisemia.

Kylkimakuussa voi tarkastella mm. seuraavia asioita: Kaikki käpälät rentona maassa (koiran rakenteen salliessa), poski maata vasten (niska rentona maassa), suupielten asento (puuskuttava läähätys, vakava odottava ilme huulet supussa hengittämättä), silmäluomien liike (ja ylipäätään katseen suuntaaminen, luomien rennot räpsähdykset, siristely, lasittunut tuijotus, pupillien laajuus), rintakehän liike (hengityksen tiheys ja syvyys, joka näkyy myös sierainten lepatuksessa) ja hännän liike tai asento (heiluuko hännänpää, onko se tyvestä jännittynyt ja valmiina ponnistamaan pystyyn koko selän voimalla, kauttaaltaan lötkönä maata pitkin). Voit valita taukoasennon sen mukaan, kuinka paljon havaintoja tarvitset varmistuaksesi koiran rentoutumisesta. Istuvan koiran kohdalla havaintoja voi olla huomattavasti vähemmän tai ainakin ne ovat hyvin erilaisia.

Voimakkaimmatkaan rotuominaisuudet eivät välttämättä vaikuta palautumisen nopeuteen ja periaatteessa leikittäminen voi rentouttaa yhtä tehokkaasti sekä herkästi ahdistuvan että harvoin ahdistuvan koiran. Kiihtymisinä näkyvä emotionaalinen herkkyys vaikuttaa ensisijaisesti ongelmatilanteen uusiutumiseen, jolloin ihmisen rooli kasvaa merkittävästi.

Koira ei pysty itse valitsemaan mielensä rentoutumista hälinän keskellä, eikä se rentoudu tai opi toivotumpia tapoja pakottamalla. Ahdistus onkin jännä taustatekijä, sillä se saattaa lisätä koiran hyperaktiiviseksi ajateltua käyttäytymistä sosiaalisesti hyväksyttynä sopeutumiskeinona. Yhtenä syynä hyperaktiivisuuteen voidaan pitää nopeaa ruumiinlämmön ja sydämen sykkeen muutosta, jolloin kaikki (tai mikä tahansa) tekeminen voi tuntua koirasta hyvin helpottavalta ja ennen pitkää opittuna myös palkitsevalta.

Helpotuksen ja palkitsevuuden eron huomaa esimerkiksi siitä, kuinka nopeasti koira oppii uusia tehtäviä ja sitoutuu niihin. Valitse siis tarkasti, mitä yksityiskohtaista käyttäytymistä ja millaisten eleiden kokonaisuutta aiot havainnoida koirasi kohdalla, kun arvioit sen virettä ja tavoittelet vireenhallintaa.

4. Tauon valitseminen

Valitseeko koirasi mennä tauolle? Toisin sanoen, tietääkö koirasi taukokäyttäytymisen varmasti olevan myös yksi palkkioihin liittynyt tehtävä? Tämä on vireenhallinnan kannalta hyvin keskeinen osanen, sillä jo tauolla olevan koiran viretilan lukeminen on tietysti helpompaa kuin vasta tauolle siirtyvän koiran. Sarjamaisessa on–off-harjoituksessa voit vuorotella tauon ja aktiviteetin välillä ja testata, montako toistoa treenikokonaisuutesi todella kestää.

Taukokäyttäytymisen opettamisen jälkeen voit alkuun tehdä harjoituksia, joissa aktiivinen osio sisältää vain yhden kuonokosketuksen käteen ja sen jälkeen siirrytään taas tauolle. Voit vahvistaa taukoilua kolminkertaisesti enemmän, useammin tai pidempään kuin aktiivista osiota. Itse asiassa tämä kaava tuo mukaan todella kiinnostavan muutoksen koiran osallistumiseen. Jos jossain harjoituksessa pyydät liikaa, liian vaikeaa, liian epäselvää tai muuten mahdotonta ratkaisua koiralta, se osoittaa virheesi valitsemalla tauon. Siis lähimmän loogisen ja palkkioita ennakoivan opetetun tehtävän. Saako tällä tavalla karkailevan koiran? Ei. Mutta helpommin luettavan, hallittua palautetta antavan ja kauttaaltaan treenin sitoutuvan treenikaverin kyllä!

Lopuksi

Kerrataan vielä, että ahdistus on emootio ja huonon stressin olotila. Se motivoi välttämiskäyttäytymistä, mutta näkyy myös rotutyypillisen käyttäytymisen, kuten tuijottamisen ja jähmettymisen nopeana vahvistumisena ja yleistymisenä. Tuijottaminen saattaa purkautua rähisemisen tai riuhtomisen avulla oikein tehokkaasti eli koira ei ole varsinaisesti arka tai pelokas eikä dominoiva tai kovapäinen.

Sosiaalisesti tökerö tai raju purkukeino sitouttaa koiran lähinnä sen oman olon helpotukseen sosiaalisista vaikutuksista välittämättä. Ahdistus sitouttaa koiran tavoittelemaan helpotusta ja toisinaan ahdistuksen aiheuttajaksi ja hyökkäyksen kohteeksi arvioidaan aivan väärä kohde, kuten läheltä ohikulkeva ihminen – syy on kuitenkin tilanteessa ja sen vaikeudessa. Ihmisten tavoitteisiin nähden koira voi olla tavoiltaan liian impulsiivinen, vaikka se on jalostettu juuri sellaiseksi ja juuri sitä halutaan hyödyntää harrastamisessa. Paitsi tauoilla ja siirtymissä.

Opeta koiralle huolellisesti sellainen taukokäyttäytyminen, joka toimii treenikokonaisuudessa sinulle selkeänä pakettina. Se on kohdistettua (alusta), motorista (asento) ja hallinnassasi (eri palkkiot käytettävissä). Lisää harjoitukseen oppimiskykyä rasittavia tekijöitä, kuten vauhtia, teknistä tarkkuutta ja voimankäyttöä sen myötä, kun koira pystyy vielä palaamaan tauolle sujuvasti. Kilpailujen ja rataharjoittelun myötä taukoilu joutuu kuitenkin niin koville, ettei sitä luultavasti edes voi opettaa liian varmaksi. Taukoalustaa voikin kuljettaa kesäkaudella mukana terassilla, piknikillä, uimarannalla ja leireillä.

Vaikka vireenhallinta on usein koiran hillitsemistä, muista aina toiminnallinen ja virettä purkava palkitseminen. Leiki ja/tai hyödynnä muita paikalla olevia leikki-intoisia ihmisiä ja anna koirallesi kunnon kyytiä treeneissä! Riemukkaassa jahtaamis- ja vetoleikissä koirasi saa kokea olevansa maailman upein ja vahvin, se saa karjua keuhkonsa kipeäksi ja hengästyä kuin kiitolaukassa!

Käy pitkien retkien ohella vauhdin ja rentouden ääripäissä, sillä se voi opettaa sinulle koirastasi paljon enemmän kuin yksittäinen oppikirja.

Artikkelin on kirjoittanut Jirka Vierimaa, joka on valmistunut Tampereen yliopistosta sovelletun ja kliinisen käyttäytymisanalyysin koulutusohjelmasta vuonna 2012. Hän työskentelee nykyisin eläinten oppimisen ja koulutuksen asiantuntijana yhteiskuntatutkimuksen opintojen ohella. Jirkan erikoisosaamista on ongelmanratkaisu, koiran käyttäytymisongelmien purkaminen ja urheilukoirien koulutus. Jirkalla itsellään on seniori-ikäinen dalmatiankoira. Jirkan palveluista voit lukea lisää täältä: http://jirkavierimaa.fi/.

Save

Save

Save

Save

Save

Vastaa